Prenylaatio tai isoprenylaatio tarkoittaa hiiliketjun muuttamista solusynteeseissä siten, että lidipikaltaisuus lisääntyy, "lipidoitumista". Tällainen hiiliketju saa ankkuriominaisuuksia
ja peptidi, joka prenyloituu saa hankittua ankkurin itselleen, ja pystyy sijottumaan solukalvoon.
Ihmisen kehossa suorittaa prenylaatiota sellainen aineenvaihduntareitti kuin MEVALONIHAPPOTIE:Tämä tie tunnetaan lähinnä siitä, että sen lopusta syntyy myös KOLESTEROLI ja DOLIKOLI.
KOLESTEROLI ja DOLIKOLI ovat vastavaikuttajia ja
vastaavat solukalvojen fluiditeetista sen vedenpitävyyden lisäksi.
Mutta DOLIKOLI-fosfaatti on myös tärkeä, koska
sen varaan asettuu glykoproteiinien sokerirakenteita solukalvoon ( Glykocalyx).
Monta isoprenoidia ( joita keho ei pysty tekemään) saadaan ravinnossa, kuten rasvaliukoisia vitamiineja.(AEK)
PRENYLAATIOISTA
LÄHDE: Michal Gerhard .
Editor. Biochemical Pathways. An Atlas of Biochemistry and Molecular
Biology.
ISOPREENI
Tällä kertaa kirjoitan
sellaisesta asiasta kuin prenylaatiosta tai oikeastaan
isoprenylaatiosta.
Kehossa on sellaisia
essentiellejä hiiliketjuyksikköjä, joissa on 5 hiiltä tietystä
erityisessä rakenteessa. (ISOPREENI). Mutta kehon oma järjestelmä
ei ole ihmiselle aivan niin riittävä kuin kasveille ja
bakteereille, sillä ihminen tarvitsee osan ”prenyloituja”
molekyylejä essentielleinä vitamiineina (A,E,K) ravinnon taholta.
Myös valmista kolesteroliakin tarvitaan hieman ravinnossa, vaikka
endogeeninenkin kolesterolitie toimii ja se tulee tästä
prenylaatiotiestä skvaleenin kautta.
Prenylaatio tai isoprenylaatio tai ”lipidaatio” muuntaa
hiiliketjua siten, että siihen liitetään hydrofobisia ryhmiä,
jolloin saadaan kalvoliukoisuutta. Tämä ominaisuuson hyvä
ankkuritoiminnoissa proteiineille, jotka sen takia mielellään
antavat ”prenyloida” rakenteensa.
(Prenylation or isoprenylation or lipidation is
the addition of hydrophobic molecules to eg. a protein)..
HMG-CoA merkitys. Mevalonaattitie tuottaa prenyloitumista
Ihmisen fundamentaalisimmasta
aineenvaihdunnasta käsin voi syntetisoitua sellaista molekyyliä
kuin mevalonihappo (MEVALONATE). Tämä aineenvaihdunnallinen tie
tunnetaankin mevalonihappotienä. Sen tunnetuin päätuote on
kolesteroli ( Cholesterol) ja koska kolesterolin aineenvaihdunnassa
on nykymaailman aikaan paljon epätasapainoa, on ratkaisuna ollut
kolesterolin alentaminen puuttumalla mevalonihappotiehen aivan sen
varhaisvaiheissa.
-
AKTIVOITU-ETIKKAHAPPO, Acetyl-CoA sisältää aktivoidun 2 hiilen yksikön.(C2)
-
Aktivoitu asetoetikkahappo, ACETOACETYL-CoA sisältää kondensaattina kaksi etikkahappoa ja nyt hiilten määrä on 4.
-
Tähän liittyy vielä C2- yksikkönä yksi aktivoitu etikkahappo ja HMG-CoA syntaasi alkaa vaikuttaa. Vesimolekyyliäkin tarvitaan reaktioon.
-
Muodostuu kondensaaatti , jossa on kuusi hiiltä (C6): Sen nimi on Beeta- HYDROXY-beeta-METHYL GLUTARYL-CoA ja se on nyt kolmesta etikkahaposta vesimolekyylin avulla kondensoitunut molekyyli, jonka lyhennys on HMG-CoA. (C6) Kolesterolin muodostusta koetetaan tästä alkuvaiheesta jarruttaa ennen kuin tämä ehtii muuttua mevalonaatiksi. Mutta jos tätä molekyyliä HMG-CoA kertyisi liikaa, on mm rhabdomyolyysin tai lihaskipujen vaaraa ja jotkut kolesterolia-alentavat lääkkeet eivät olekaan onnistuneet lihaskudos ym vaikutusten takia.
-
Seuraava reaktio olisi HMG-CoA reduktaasi, jonka tuloksena tulee MEVALONAATTI-molekyyli. Esim statiinit koettavat jarruttaa reduktaasia, jotta mevalonaattia ei pääsisi niin paljon muodostumaan.
-
Tästä vaiheesta MEVALONAATTI-molekyyli voi tarvittaessa vielä pilkkoutua aktiiviksi etikkahapoksi takaisin ja liittyä kehon tärkeään aktiivin etikkahapon aitioon Acetyl-CoA ( muuttua sitten esim energiaksi tai siirtyä pitkien rasvahappojen synteesin puolelle) TAI ketoositilanteessa vain asetoetikkahapoksi, joka voi muuttua beeta-voihapoksi ( molemmat sellaisia puolipalaneita ketotuotteita). Maksa ei kuitenkaan tätä asetoetikkahappoa käytä, vaan se joutuu extrahepaattisiin kudoksiin, jotka ainoastaan voivat aktivoida siitä asetoasetyyli-CoA muotoa ja nyt se kelpaa taas pitkien rasvahappojen tai /ja kolesterolin synteesiin. Myös aktiivi meripihkahappo pystyy aktivoimaan asetoetikkahapon aktiiviksi asetyylietikkahapoksi takaisin. Täten on aika varmaa, että on hyvät lähtökohdat saada molekyylejä pitkien rasvahappojen synteesiin ja samalla välillä mevalonaattitiehen. Tämän tärkeän asetoetikkahapon hyödynnys on ihmisellä hyvä. Evolutionaalisesti ihmisen keho suosii rasvaenergian varastoimista joko neutraalirasvoina, jonne siirretään pitkiä rasvahappoja glyserolitumaan tai kolesterolin puolelle ja näihin erilaiisiin isoprenyaatiotuotteisiin - ne eivät olevarsinaisia energia-aineita vaan funktionelleja. Koelterolikin pitää erittää pois kehosta. Ne kuuluvat myös kehon luonnolliseen tärkeään puolustukseen, uloiseen ”nahkaan”, ihoon, solumembraniin, vedenpitävään puolustukseen.Myös luonnolliseen immuniteettiin.
-
MEVALONAATTIA saadaan HMG-CoA molekyylistä, kun siitä poistuu Koentsyymi A. mikä on helppo reaktio. : www.med.unibs.it/~marchesi/cholest.html
MEVALONAATTI Molekyyli on
tosi sopiva solukalvon lipidiankkuripohjan tekijäksi.
-
Jos fosforyloitu mevalonaatti dekarboksyloituu C5- hiiliseksi, ollaan isopentenyylipyrofosfaatissa. (IPP) Nyt on saatu tärkeä perusmuoto IPP, josta voidaan saada luonnosas hyvin yleisiä isoprenoidi -yksikköisiä rakenteita ( lego-tapaisesti) , kun niitä kondensoidaan keskenään eri mittaisiksi molekyyleiksi, joille löytyy taas omat odottavat entsyymityövälineistöt, kun tietty mitta on koossa.
Miksi isoprenoidirakenne on tärkeä?
Fosfolipidikaksoiskerroksessa
on keskimmäinen kerros vedenpitävää kolesterolia, mutta jos se
olisi pelkästään kolesterolia, se olisi aika tankea, mutta
kolesteroli-puusta tulee muitakin rakenteita, jotka moduloivat
kolesterolin steroidista tumaa ja vastavaikuttavat kolesterolin
tankeuteen. DOLIKOLI on KOLESTEROLIN vastavaikuttaja kalvon
pitämisessä fluiditeetilta sopivana. Lisäksi dolikoli kalvon
keskivaiheilla muodostaa miljöötä, jonne vastaavan hahmoisia
isopreenisivuketjuja asettuu, kun eri aineet ankkuroivat kalvoon
Tällä isoprenoidisella
rakenteella voidaan molekyyleille tehdä sellaisia ankkureita,
joitten avulla molekyylit pystyvät pysyttelemään kiinni
solukalvossa eri pitkiä aikoja kuten vitamiinit. Sen takia monet
vitamiinit omaavat pitkän isoprenoidisen sivuketjun, kuten
E-vitamiini, kaikki K-vitamiinit, A-vitamiini, betakarotenoidit ja
iso määrä kasvisflavonoideja ja antioksidantteja, ubikinonit. K1-
fytyylisivuketju oksidoituu aika nopeasti, joten lyhyeksi muuntunut
tähde metylnaftokinoni onkin xenobioottinen, joka nopeasti poistuu kehosta. K1-
vitamiinin varasto on yhtä suuri kuin päivä tarve. Menakinonit
sensijaan pysyttelevät kauemman aikaa kehossa pitkine
sivuketjuineen, kuten esim maksassa ja luustossa.
Menakinonin isoprenoidissa on
kaksoisidoksia useampia. K1 vitamiinin sivuketjussa on 1
kaksoissidos. Mm aivoissa kuitenkin on entsyymeitä, jotka muuntavat
K1 vitamiinia menakinoni-4 muotoon, joka on mieto K2-vitamiini, aivokudoksen suosima koko.
Ubikinonin sivuketju
syntetisoidaan kehossa , ihmiselläkin, ja kondensoidaan vaikuttavaan molekyyliin
ubikinoniksi.
Kolesterolilla on paljon
tehtäviä, joista yksi on sijaita fosfolipidikaksoiskerroksen
sisällä. Jos nyt kolesteroliongelmien takia joudutaan
manipuloimaan koko mevalonaattitietä ja isoprenoidiankkureitten
saaminenkin (dolikoli-P) herättää kysymyksiä, voidaan asiaa
korjata pitämällä huolta kasvisperäisistä antioksidanteista ja
bioflavonoideista ravinnossa, jolloin isoprenyloituja molekyylejä
saadaan kuitenkin riittävästi solukalvoihin. Täysin ei
ravintoperäistä kolesterolilisääkään pitäisi eliminoida. Esim
pari kananmunaa viikossa ainakin on aivan sopivaa. Eikä "yksi muna päivässä" liene liikaa. Exogeeninen kolseteroli ilmeisesti negatiivisesti säätää endogeenisen kolesterolin tuotantoakin, sillä keho tarvitsee tietyn määrän kolesteroliaan joka päivä kaikkien solujen ja kalvorakenteiden ylläpitoon.
Mevalonaattitie näihin sivuketjuja antaviin ryhmiin on seuraava.
Tulee huomata että tämä on
luonnossa yleinen molekyyli, mutta ihmisellä esiintyy vain vain
muutamia isopreenirakenteita ja muutamia aineenvaihdunnallisia teitä.
Ilman mevalonaattitietä ihminen ei pysty muodostamaan isopreeneja,
kuten kasvit tai bakteerit taas puolestaan pystyvät.
Ihmisellä toimii tällainen
sekvenssi tapahtumia.
MEVALONAATTI
ISOPENTENYYLI-PP (IPP)
GERANYYLI-PP (GPP)
FARNESYYLI-PP (FPP). Sivutiet:
FARNESOLI (FOH), DOLIKOLI, UBIKINONISIVUKETJU, ANKKURIT
GERANYLGERANYYLI-PP (GPP):
tiettyjen mielellään prnyloituvien PROTEIINIEN
ANKKURI
SKVALEENI
KOLESTEROLI ( Kolesterolista
tulee sitten myös hormoneita, joilla on steroidirakenne)
ISOPREENI CH2=C(CH3)-CH=CH2
Tämä on tavallinen viiden
hiilen rakenneyksikkö luonnossa. Kasvit ja eläimet käyttävät
sen aktivoitua pyrofosfaattimuotoa
( IPP)
( IPP)
ISOPENTENYYLI-PP, CH2 =C(CH3)-CH2-CH2-PP
Tässäkin on viisi hiiltä
(5C). Bakteereissa ja vihreissä levissä ja kloroplasteissa tätä
voi muodostua aivan ilman mevalonaattitietäkin ja silloin se
muodostuu suoraan kondensoitumalla hydroksietyylitiamiini
pyrofosfaatista ja glyseraldehydi 3-fosfaatista. Se
aineenvaihdunnallinen tie, mitä silloin käytetään, menee
D-1-xyluloosi 5-fosfaatin kautta Tuotetta bakteerit ja kasvit taas
käyttävät isoprenoidiensa syntetisoimiseen. Mutta ihmisellä
tarvitaan mevalonaattitietä.
LUONNON TERPEENIT MUODOSTUVAT NÄISTÄ ISOPRENOIDEISTA
Hyvin suuri ryhmä orgaanisia
kasviyhdisteitä on rakenteeltaan terpeenejä, ja niitä jaetaan
monoterpeeneihin (C10) , seskviterpeeneihin (C15) ja diterpeeneihin
(C20) sen mukaan miten ne koostuvat.
Terpeenien biosynteesi
tapahtuu intramolekulaarisella prenylaatiolla ja se alkaa
geranyyli-PP molekyylistä käsin (GPP) tai farnesyyli-PP.stä (FPP)
tai geranyyligeranyyli-PP.stä käsin Kun nyt sitten johdetaan jokin
hydroksyyliryhmä (-OH) tai karboksiryhmä (C=O) molekyyleihin,
syntyy suunnaton määrä erilaisia yhdisteitä Monet niistä ovat
aromaattisia ja joillain on havaittu lääkkeellisiä ominaisuuksia,
esim. antimalarialääkkeitä on niistä löytynyt.
MONOTERPEENEITÄ (C10)
muodostuu
geranyyli-PP: stä, neryyli-PP.stä ja linalyyli-PP:stä käsin.
esim. geranioli, limoneeni, alfa-pineeni, kamferi, teresantoli. Näitä
on vain evoluution korkeimmissa kasveissa ja ne ovat haihtuvia, ominaistuoksun
omaavia, useimmiten niissä ei ole happea.
SESKVITERPEENEJÄ (C15)
muodostuu
farnesyyli-PP:stä, joskus nerolidyyli-PP:sta. Niitä ovat farnesoli,
kurkumeeni (curcumene), cadineeni ja cedreeni. Näitä esiintyy
sellaisilla lajeilla kuin tracheophyta, sammaleet, sienet, ruskeat ja
punaiset levät, hyönteiset. Niitä on eteerisiä öljyjä, myös
kasvien hormoneja kuten phytoalexiinit, hyttysten varhaismuotojen
hormoneja.
DITERPEENIT (C20)
muodostuvat geranyyligeranyylistä käsin. Niitä ovat fytoli,
kauruunihappo, abietiinihappo. Niitä on kasveissa ja sienissä (
fungi). Nämä ovat osina resiineissä ja balsameissa. Usein ne ovat
hyvin oksidoituneita. Gibberreliinihappo ( Gibberelic acid), jota
muodostuu kaureenista (kaurene), on kasvien kasvuhormoni.
ALL-TRANS-METABOLIITIT
KAROTENOIDIT ( Carotenoids),
(C40) ovat muodostuneet kahdesta geranyyligeranyylimolekyylistä.
Evolutionaalisesti korkeat
kasvit, hiivat ja levät tuottavat cis-phytoeeniä (cis-phytoene),
joka muuttuu trans-muotoon myöhemmin. Mutta bakteerit tekevät
trans-fytoeeniä suoraan. Kalvoon kiinnittyneet fytoeeni-desaturaasit
oksidoivat ja syklisoivat fytoeenejä useissa vaiheissa ja niistä
tulee all-trans- ALFA-ja BEETA-KAROTEENEJA.
Asteittaisella oksidaatiolla
kasvit ja bakteerit muuttavat niitä XANTOFYLLIINEIKSI, jotka
toimivat valoa absorboivina fotosynteettisinä pigementteinä
kasveilla. Ne pystyvät myös eliminoimaan vapaita radikaaleja ja
toimimaan kalvoa suojaavina aineina ja siinä ne vastaavat ihmisten
E-vitamiineja.
BEETA-KAROTEENI voi
katalysoitua dioksygenaasilla ja pilkkoutua symmetrisesti all- trans
RETINOLIKSI Tämä yhdiste on taas selkärankaisille - kuten
ihmiselle- välttämätön näköprosessissa (visual process).
Soluissa RETINAALI on tasapainossa all-trans RETINOLIN kanssa
(A-VITAMIINI). Solujen välinen kuljetus ja jakautuminen edistyy
spesifisten retinolia sitovien kompleksien avulla, kuten RBP, CRBP
II, IRBP), kun taas varastoituminen ja otto ravinnosta tapahtuu
retinoli-rasvahappoesterien muodossa. Toisaalta pieni määrä
RETINAALIA oksidoituu RETINONIHAPOKSI ( Retinoic Acid). Tätä
yhdistettä kuljetaan hyvin spesifisenä kompleksina solujen
retinonihappoa sitovana proteiinina (CRABP, Cellular Retinoic Acid
Binding Protein). Retinonihapolla on hormonin kaltaisia ominaisuuksia
solujen kehityksessä ja solun jakaantumisessa, minkä se vaikuttaa
tiettyjen tumareseptoreitten (NRs, Nuclear Receptors) kautta.
Promyelosyyttisessä leukemiassa (PML) sitä annetaan
cancerostaattisena lääkkeenä. BEETA-KAROTEENIT ovat tärkeitä
myös immunologisen puolustuksen kehittymisessä ja arterioskleroosin
estämisessä.
RETINOIDIEN katabolia tapahtuu
konjugoitumalla glukuronihappoihin ja erittymällä virtsaaan.
POLY-Cis-METABOLIITIT: DOLIKOLI, TEIKOHAPPO ja LUONNNONKUMI
Ihmisessä on DOLIKOLIA.
DOLIKOLI-P (C70----C120) on
aivan essentielli molekyyli ihmisellä, sillä se toimii
fosforyloituna ollessaan sokerirakenteitten kantajana animaalisessa
kehossa solun pintakalvossa, kasveilla ja sienillä, kun muodostuu
GLYKOPROTEIINEJA (gp) endoplasmisessa retikulumissa (ER). Edelleen
dolikyyliesterit toimivat rasvahappojen kuljetuksissa ja
varastoitumisissa.
Pyrofosforyloidusta Cis GGPP
tiestä, sanoo Michal, (mutta moni muu lähde FPP-tiestä), lähtee
kehittymään DOLIKOLI ja siinä välittää hyvin hanakkaasti
toimiva entsyymi polyprenyyli-cis-transferaasi.
BAKTEEREILLA on LPS ja
TEIKOHAPPO ( teichoic acid)
Bakteerit käyttävät
undekaprenyyli-P (C55) muotoa glykopeptidiensä kuljettajana, kun ne
muodostavat soluseinämänsä mureiinia ( MUREIN).
Se toimii myös sokerien
kantajana muille bakteerikalvon komponenteille, kuten
LIPOPOLYSAKKARIDEILLE (LPS) tai teikonihapoille (TEICHOIC ACIDS).
Molemmat yhdisteet kantavat 2-3 kaksoissidosta, jotka sijaitsevat
trans-konfiguraatiossa niiden non-hydroksyylisessä päässä.
LUONNON KUMI
Isopentenyyli-PP (IPP) on
alkulähtökohta luonnon kumeille ( esim lähteestä Hevea
brasiliensis)., jotka sisältävät hyvin pitkän all-cis isoprenoidi
ketjun (C 3500---- C25000).
ISOPRENOIDI-SIVUKETJUT OVAT TÄRKEITÄ VITAMIINEISSA
Bakteerien pigmenteissä ja
kasvihormoneissa, cytokiniineissä, on isoprenoidisivuketjuja.
FYTYYLI-PP (C20) muodostuu
all-trans-geranyyligeranyyli-PP:stä kasveilla ja eräillä
bakteereilla.
FYTYYLI toimii KLOROFYLLISSÄ
sivuketjuna.
Se on myös alfa-TOKOFEROLIN
eli E-VITAMIININ sivuketju.
K1- VITAMIINI eli FYLLOKINONI,
käyttää FYTYYLI- sivuketjua myös.
Pitempiä isoprenoidisia
sivuketjuja on läsnä K2-vitamiineissa, joita sanotaan
MENAKINONEIKSI ( C20----C30).
Samoin UBIKINONIN sivuketju on
pitkä C30---C50). Tätä valmistuu ihmisessä mevalonihappotiestä.
Bakteereitten hengityksessä
on tärkeitä menakinonit ja/tai ubikinonit. Joillain bakteereilla
on hyvin monen pituisia menakinoneja kuten stafylokokeilla, joilla
kaiketi on bakteereista suurin kirjo menakinoneja. Bakteereita voi
lajitella niitten menakinoni- ja ubikinoni tyyppien mukaan.
Kasvien hengityksessä tärkeä
on PLASTOKINONI ja sen koko on C45.
MONET PROTEIINIT liittyvät
solukalvoihin ISOPRENOIDI-ANKKUREILLA.
Tio-eetterisidoksella
useimmiten liittyy proteiini farnesyliin, joskus myös
geranyyligeranyyliketjuun.
ESIM. Ras proteiini, G
gamma-proteiinit ja Heme-A ovat tällaisia proteiineja.
Tämä prenylaatio määrää
proteiinin sijoittumisen ja funktion.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar