fredag 19 december 2008

Triglyseridi korkea, HDL kolesteroli matala

TRIGLYSERIDIAINEENVAIHDUNNASTA UUTTA

UUSI VÄITÖSKIRJA

Beck, Caroline.Very low-density lipoprotein, apolipoprotein B100, B-cell receptor associated protein 31, microsomal triglyceride transfer protein, secretion, assembly(2008) ISBN: 978-91-628-6880-2

Väitöspäivä 2008-04-03 Rasva-aineenvaihdunnan alueelta saadaan siis uutta tulosta jälleen. Designrakenne on seuraavaa. Suomennosta tutkijan ideasta ja työstä: TAUSTA: 2-tyypin diabeteksessa tavataan potilailla klassista dyslipidemiaa, mitä luonnehtii kohonneet seerumin neutraalirasvan (TG, triglyseridien) arvot, HDL-kolesterolin ( high density lipoprotein- cholesterol) matalat arvot ja pienten, keveitten LDL-lipoproteiinipartikkeleitten ilmeneminen (LDL, low density lipoproteins). Nykyisin tiedetään, että diabeettisen dyslipidemian eri osatekijät eivät ole mitään isoloituneita epänormaaliuksia, vaan ne ovat keskinäisessä aineenvaihdunnallisessa liittymässä toisiinsa ja niitä saa alunperin aikaan maksan suorittama isojen triglyseriririkkaitten hyvin keveitten VLDL1 partikkeleitten tuotanto. Diabeettinen dyslipidemia on usein havaittavissa jo vuosia ennen 2- tyypin diabeteksen ilmenemistä, mikä viittaa siihen, että lipidiaineenvaihdunnan häiriö on varhainen tapahtuma 2-tyypin diabeteksessä esiintyvään kardiovaskulaaristen komplikaatioitten kehittymiseen. Tämän takia on olennaisen tärkeä seikka selvittää se mekanismi, mikä piilee VLDL1 produktion taustalla.

TYÖN TARKOITUKSENA oli selvittää edelleen apolipoproteiini B-pitoisten (ApoB) lipoproteiinien kokoontumisen molekulaarisia mekanismeja ja erittymistä. TULOKSET viittaavat siihen, että apoB100 kokoontuu osittain lipidoituneisiin tiheisiin pre-VLDL partikkeleihin, joita solu pidättää ellei ne edelleen muuttu VLDL2 muotoon, mikä on koosta riippuva lipidisoitumisaste. VLDL2 puolestaan voi edelleen lähteä sekretoriselle tielle, erittyä solusta tai muuttua VLDL1 muotoon kokoontumisen toisessa vaiheessa. Sitäpaitsi tehokas VLDL1 muodostuminen erityisesti vaatii erään sekvenssin, mikä sijaitsee apoB46 ja apoB48 välillä. Se sekvenssi on interaktiossa B-solureseptoriin assosioituvaan proteiiniin BAP31, mikä näyttää olevan essentielli, jotta VLDL1 voisi erittyä tehokkaasti- mutta sitä taas ei tarvita raskaampien partikkeleitten erittymiseen. Lipoproteiinien muodostuminen riippuu lipidien saatavuudesta. Kuitenkin tulokset osoittavat, että lipidien sytoplasminen kertyminen ei ole suoraan assosioitunut lisääntyneeseen VLDL-eritykseen. Fenolinen epicallocatekiinigallaatti(EGCG) siirtää triglyseridejä (TG) sivuun sekretoriselta( solusta ulos joutuvalta) tieltä varastoitumaan sytosolisiin( solun sisäisiin, aineenvaihdunnallisen tilan) lipidipisaroihin. Kun sytosolisten lipidipisaroitten fuusiotahti ja sytosolin TG-pitoisuus lisääntyy, niin solun apoB eritys vähenee. Tästä seuraa että apoB alkaa hajota. Nämä tulokset, joita tässä esitetään, antavat ymmärrystä VLDL-muodostumisen monimutkaisesta taustamekanismista. Selitykset näihin molekulaarisiin mekanismeihin toivottavasti tekevät mahdolliseksi diabeettisen dyslipidemian täsmäterapian, sillä diabeettinen dyslipidemia johtaa koronaaritautien riskin lisääntymiseen. Tällainen tietämys on olennaisen tärkeää 2-tyypin diabeetikoille ja metabolista oireyhtymää poteville.

Muistiin 2.4.2008 LB

19.12.2008