fredag 20 november 2009

Isoprenylaation tärkeys. GAP vaje ja RAS hyperaktivaatio

Perjantai 20. marraskuuta 2009 silmäilin uutta väitöskirjaa:
Löysin kirjastosta uuden väitöskirjan isoprenylaation tärkeydestä.
Siinä kerrottiin myös onkogenin K-RAS indusoimasta syövästä ja GAPs( inhibiittorin) Nft-vajeesta.

LÄHDE:
Sjögren Anna-Karin. The importance of isoprenylation and Nft Deficiency in K-Ras-induced
ISBN 978-91-628-7915-0 Göteborg 2009.


ABSTRAKTIN suomennosta:

RAS ja RHO proteiiniperheet ottavat osaa tuumorien muodostumisiin ja metastasoitumisiin ja ne kuuluvat ns. CAAX-proteiineihin. Näiden CAAX-proteiinien kohdistuminen solukalvoon ja niiden kunnollinen funktio riippuu posttranslatorisesta isoprenylaatiosta FTaasi- tai GGTaasi-1 entsyymeillä

FTaasi= farnesyylitransferaasi.
GGTaasi -1 = geranyl-geranyyli-transferaasi-1.

On kehitetty FTaasi-estäjiä (FTI) , inhibiittoreita (ja GGTRaasi-1 inhibiittoreita tarkoituksella blokeerata RAS-tekijöitten indusoiman syövän muodostus, mutta niiden hyödyllisyys on vaikea arvioida, koska kohdevaikutukset puuttuvat: lääkeresistenssi ja toksisuus.
Tämän työn yksi tarkoitus oli käyttää geneettisiä strategioita koe-eläimessä ja määrittää CAAX-proteiinin isoprenylaation fysiologinen tärkeys ja arvioida FTaasi ja GGTaasi-1 entsyymit mahdollisina anti-syöpälääkkeen kohteena.

Onkogeeninen mutaatio RAS:issa on tavallista syövässä ja johtaa RAS-signaloinnin hyperaktiivisuuteen.
Kuitenkaan RAS-mutaatio yksinään ei riitä ihmisen syövän kehittymiseen. Pikemminkin syöpä saa alkunsa useitten mutaatiotapahtumien keskeisten ko-operaatioitten seuraamuksena.

Eräs RAS-inaktivaattoriproteiini on NF1, tuumorisuppressorigeeni neurofibromatoosi tyyppi 1. Niinpä NF1 puute myös johtaa hyperaktiiviseen RAS-signalointiin, mitä muutamissa syöpätyypeissä esiintyy.

Mutta NF1 voi olla muissakin teissä operoimassa. Ei olla selvillä siitä, jos NF1 vaje on epäolennainen , tarpeeton, RAS-indusoidussa syövän kehittymisessä tai jos kaksi mutaatiota ko-operoi. Väitöstyön toinen tarkoitus oli määrittää NF1-vajeen merkitys K-RAS-indusoidun syövän kehittymisessä hiirillä.

Työssä käytettiin geenikohdennustekniikkaa hiirissä, jolloin samanaikaisesti aktivoitiin onkogeeninen K-RAS alleeli, jolloin indusoitui keuhkosyöpää tai myeloista leukemiaa,
ja inaktivoitiin entsyymejä FTaasia ja GGTaasia-1 koodaavat geenit.

Kun inaktivoitiin se geeni, joka koodasi entsyymin GGTaasi-1 beeta-alayksikköä, eliminoitui entsyymiaktiivisuus, proliferoituminen blokeerautui ja motiliteetti väheni fibroblasteista.
Edelleen tämän entsyymin GGTaasi-1 inaktivaatio vähensi tuumorin muodostumista ja lisäsi hiirten elossapysymistä K-RAS-indusoimassa keuhkosyövässä.
Lopuksi havaittiin, että useat solutyypit, myös keuhkon tuumorisolut ja makrofagit jäivät elinkykyisiksi GGTaasi-1 entsyymin puutteessa.

Sitten kun inaktivoitiin FTaasi entsyymin beeta-alayksikköä koodaava geeni, eliminoitui farnesylaatio HDJ2 ja H-RAS proteiineista, H-RAS kohdistuminen plasmakalvoon estyi ja fibroblastien proliferoituminen blokeerautui.
FTaasin inaktivaatio vähensi tuumorin muodostumista ja lisäsi hiirien elossapysymistä K-RAS-indusoiduissa syövissä samaan määrään asti kuin GGTaasi-1 inaktivoitumisessakin.

Kun samanaikaisesti inaktivoitiin sekä FTaasi että GGTaasi-1, väheni keuhkotuumorit huomattavasti ja elossapysyminen parani.

Näistä tiedoista voidaan päätellä, että FTaasin ja GGTaasi-1:n estäminen voisi olla hyödyllistä K-RAS indusoitujen syöpien hoidossa.

Hiirissä seuraa myeloproliferatiivisia häiriöitä (MPD), jos ilmenee onkogeeniä K-RAS tai Nf1 inaktivoituu hematopoieettisissa soluissa. Nämä MPD:t eivät progredioidu akuutiksi myeloiseksi leukemiaksi (AML). Mutta jos samaan aikaan inaktivoituu Nf1 ja aktivoituu onkogeeninen K-RAS hematopoieettisissa soluissa, indusoituu hiirissä AML, akuutti myeloinen leukemia. AML-hiirissä ei ollut aktiivin RAS pitoisuudet lisääntyneet, joten tästä heräsi ajatus mahdollisesta Nf1 puutteesta, joka voisi osaltaan vaikuttaa akuuttia myeloista leukemiaa non-RAS- teitse.

Tämä tulos viittaa vahvaan ko-operaatioon Nf1 puutteen ja onkogeenin K-RAS kesken ja tuo uutta valoa RAS-indusoidun leukemian kehittymisen mekanismiin.
....

VÄITÖSKIRJAN TAUSTATEKSTISSÄ kuvattiin normaalia isoprenylaatiota, sen entsyymejä ja aineenvaihdunnallisia ratoja.

  • ISOPRENOIDIEN SYNTEESITIE (kertausta)
Tämä tie kuuluu osana kolesterolin synteesikarttaan, missä lähtöaine on aktivoitu etikkahappo (AcetylCoA), josta ensin tulee mevalonaattia. Tässä vaiheessa estäjälääke on statiini nimeltään.

Mutta mevalonaatista eteenpäin vaikuttaa farnesyyli difosfaatti syntaasi (FPP-syntaasi), joka samalla dekarboksyloi, kun muodostuu isopentenyyli-PP (IPP)(5C)
Samalla entsyymillä edelleen muodostuu geranyyli-PP(10C). Molekyyli kasvaa edelleen farnesyyli-PP:ksi (15C) , FPP.

Tästä eteenpäin voi muodostua skvaleenisyntetaasilla skvaleenia, jossa on 30C tai geranyyligeranyylidifosfataasisyntetaasilla GG-PP (20C).

Skvaleenitie jatkaa kohti kolesterolin muodostamista. Kolesterolia on kaikissa solukalvoissa rakenneosana.

Mutta keho käyttää FPP ja GG-PP molekyylejä tekemään eräisiin proteiineihin isoprenylaatioita. Isoprenylaatiolla proteiinit saavat itselleen kuljetuksen solukalvoon tai solunsisäisiin rakennelmiin, siis tarkan osoitteen.

  • ISOPRENYLAATIOTA VAATIVAT PROTEIINIT
Eräät ns. CAAX-proteiinit vaativat tällaisen posttranslationaalisen käsittelyn, jossa tapahtuu isoprenylaatio C (cysteiini) molekyyliin, sitten endoproteolyysi, jossa aminohapot -AAX pilkotaan irti, ja sitten metylaatio, jossa CH3- metyyli liitetään cysteiiniin.

Osa CAAX-proteiineista ottaa isoprenyylirakenteeksi farnesyylin ja osa ottaa geranylgeranyylin riippuen X aminohaposta.
Farnesyyliliitos tapahtuu, jos X = seriini, metioniini tai glutamaatti.
Geranylgeranylliitos tapahtuu , jos X = leuriini tai fenylalaniini.


Nämä kolme posttranslationaalista modifikaatiota muuttavat molekyylin hydrofobiseksi ja niin se saa "osoitelapun", kuljetuksen subsellulaarisiin kohteisiinsa.
Isoprenylaatiot tekee FTaasi ja GGTaasi-1- entsyymit.
Endoproteolyysin tekee RCE1, RAS converting enzyme.
Metylaation tekee ICMT, isoprenyl-cysteine –carboxyl-methyltransferase.

Siis isoprenylaatiossa kovalentti F( farnesyl) tai GG( geranylgeranyl) isopreenilipidi liittyy CAAX proteiinin cysteiinitähteeseen.

FNTA on se geeni, joka koodaa FTaasi-entsyymin ja GGTaasi-1 entsyymin alfa-alayksikköä.
FNTB koodaa FTaasi-entsyymin beeta –alayksikköä .
PGGT1B on geeni, joka koodaa GGTaasi-1 entsyymin beeta-alayksikköä.
FNTB ja PGGT1B ovat 25%:lta vain identtisiä keskenään.
Beeta-alayksikkö määrää substraattispesifisyyden.
FTaasi ja GGTaasi ovat sinkkimetalloentsyymeitä (Zn++). FTaasi tarvitsee lisäksi magnesiumia Mg++, jotta katalyyttinen tehtävä onnistuu täydellä aktiivisuudella.

  • CAAX on proteiinin tunnistusmotiivi:
FTaasi tunnistaa siinä X aminohappoja alaniini, glutamiini, seriini, metioniini tai fenylalaniini.
GGTaasi tunnistaa useimmiten leusiinia, myös fenylalaniinia ja joskus metioniinia.

FTaasin selektiiviset proteiinisubstraatit ovat: RAS, tuman laminiini, transduciini gamma-alayksikkö, rhodopsiinikinaasi, centromeeriproteiinit.

GGTaasin selektiiviset substraatit ovat: RHOA, RHOC, RAC, RAP, heterotrimeeri G-proteiini gamma alayksikkö.
  • On olemassa kolme RAS-onkogeeniä. H-RAS, , N-RAS ja K-RAS.
H-RAS varsinkin vaatii farnesylaation. Jos on farnesylaation inhibitio(FTI), tapahtuu solusyklin jarruttumsita. Tällä on tehoa joissain tuumoreissa. Mutatoitunut RAS-aktivaatio osaltaan vaikuttaa tuumoreita, progredioimista ja metastaaseja.
  • NORMAALISOLUSSA ON HYVIN TIUKKA RAS-SIGNALOINTI.
RAS toimii molekulaarisena vaihteena, joka muuttaa solun ulkoisen ( extrasellulaarisen) signaalin solun vasteeksi. Signaali voi olla esim kasvutekijä, ja vaste on tällöin solun kasvua. Signaali voi olla myös sytokiinejä. Soluvasteet ovat proliferaatiota, differentiaatiota ja solun elossapsymistä.
Kun signaali on otettu vastaan , adaptoriteitse ( GRB2, SHC), rekrytoituu GEFs, jotka stimuloivat nukleotidimuutoksen RAS-proteiinissa, joka aktivoituu ja GTP-RAS-määrä lisääntyy.
Mutta on myös inhibiittoreita GAP ( ainakin kuusi erilaista), jotka heti inaktivoivat RAS-proteiinia stimuluksen päästyä siihen. Eräitä GAP proteiineja on p120GAP ja NF1.

  • RAS-GTP on interaktiossa useisiin effektoriproteiiniperheisiin.

(1) Näistä ensiksi opittiin tuntemaan RAS-RAF-MEK-ERK-signalointitie. Aktiivi ERK stimuloi transkriptiotekijöitä, jotka voivat aktivoida solusykliä säätävien proteiinien ( kuten sykliiniD) ilmenemisen. Siitä aiheutuu solusyklin progressio.

(2) RAS-PI3K-PDK1-AKT . Tämä enstyymi PI3K johtaa sekundäärivälittäjäaineen PIP3 muodostumiseen ja se taas aktivoi kinaasin PDK1 ja AKT. AKT taas edistää solun elossapysymistä fosforyloimalla ja siten inaktivoimalla useita proaptoottisia proteiineja ( kuten BAD).

(3) RAS-PI3K-RAC (RHO-perheen GTP-aasi). Tästä tiestä säätyy aktiinisytoskeleton ja NF-kB välitteinen transkriptio.

(4) RAS-TIAM1-RAC

(5) RAS- RAL-GEF (RAL-GDS). Tämä on eräs toinen RAS-perhe, joka stimuloi RAL, joka aktivoi PLD entsyymin. Arvellaan, että RAL-GDS tie osallistuu Forkhead-transkriptiotekijöitten estämiseen, jolloin edisty solusyklin progressio ja solun elossapysyminen. Rakkuloitten kuljetus vaikuttuu.

(6) RAS-PLC. PLC aktivaatio johtaa entsyymin PKC ( proteiinikinaasi C) aktivaatioon. Tässä on myös kalsiumsignalointia.

RAS-signalointijärjestelmässä on ainakin kaksi mutaatiokohtaa. Toinen koskee RAS-aktivaatiota ja toinen GAP-inhibitiota. Mutaatiot niissä johtavat RAS hyperaktivaatioon.

  • Inhibiittorikehittely

On kehitelty FTI ja GGTI lääkeaineita, farnesyylitransferaasin inhibiittoreita geranylgeranyltransferaasin inhibiittoreita etsittäessä syövänvastaisia lääkeaineita. Tästä asiasta on paljon tekstiä tässä väitöskirjassa.

Statiinin osuus isoprenylaatioissa on molempien , farnesylaation ja geranylgeranylaation epäspesifistä estämistä varhaisvaiheessa tarkoituksella vähentää kolesterolin muodostumista, mutta on havaittu muitakin vaikutuksia.

IPP-lipidien synteesin määrän aleneminen
(1) vähentää kolesterolin synteesiä
(2) vähentää GGPP synteesiä ja kalvoon kohdistumista
ja(3) aiheuttaa apoptoosia tuumorisoluissa.

söndag 15 november 2009

SKVALEENI adjuvanttina

AS03 adjuvantti, joka sisältyy Pandemrix rokotteeseen, stimuloi immuunivasteen kehittymistä

Ruotsissa (ja Suomessa) käytössä oleva uusi rokote Pandemrix sisältää lisukkeen adjuvantin AS03, joka on immunostimuloiva vaikutukseltaan AS03 sisältää skvaleenia, DL-alfa-tokoferolia ja polysorbaattia”80”. Tarvitaan tällaista adjuvanttia, jotta kehkeytyisi tarpeeksi immuunivastetta rokotevirukselle, koska se on aivan uusi ihmisen immuunijärjestelmälle ja rokoteen influenssa-antigeenimäärä on vähäinen. Ne kliiniset kokeet, mitä tällä adjuvantilla (lisukkeella AS03 ) on tehty ja eräällä toisella adjuvantilla, eivät ole osoittaneet vakavia riskejä , kertoo Läkemedelsverket

(1) Rokotteen tarkoitus on indusoida (saada aikaan) immuunivaste rokotteeseen kuuluvia komponentteja kohtaan. Komponentit voivat olla viruksesta tai bakteerista käsin ja tarkoitus on suojautua tulevaisuudessa sen saman tekijän aiheuttamaa infektiota vastaan.

(2) Jotta voitaisiin saada aikaan riittävän vahva immuunivaste, aina ei ole riittävää käyttää vain virusperäisiä osia tai bakteerin osia, vaan joudutaan lisäämään immuunijärjestelmää stimuloivia tekijöitä ja niitä sanotaan adjuvantiksi.

(3) Kauan on ollut epäselvää, miten adjuvantti oikein toimii.

(4)Nykyään tiedetään, että immuunivaste virus tai bakteeritulehduksessa

(5) Ne solut, jotka vastaavat spesifisellä immuunivasteella ja vasta-aineentuotolla (T- ja B-imusolut), vaativat aktivoituakseen apua muilta immuunisoluilta kuten makrofageilta, dendriittisoluilta ym.

(6) Ne solut taas aktivoituvat siten, että ne tunnistavat joitain erikoisia rakenteita joko bakteerien pinnalta sen jälkeen, kun jokin elävä virus on infektoinut solua tai kudoksesta, jos kudosta on vaurioitunut

(7) Sellaisessa rokotteessa, jossa on vain joitain tarkoin valittuja osasia viruksesta tai bakteerista hiven tarjolla, tapahtuu tuota aktivointia vain hyvin mitättömässä skaalassa.

(8) Mutta kun lisätään jotain adjuvanttia, seuraa tilanne, joka muistuttaa infektion normaalia kulkua ja silloin voidaan saada aikaan voimakkaampi immuunivaste .

(9) Samalla voitaneen tässä yhteydessä mainita, että rokotteet ovat nykyään paljon puhtaampia kuin entisaikaan.

(10) Entisiin rokotteisiin sisältyi merkitsevästi enemmän virus- ja bakteeriperäisiä epäpuhtauksia, joten sellaiset samalla saattoivat toimia adjuvanttina.

(11) Kausiluontoisia influenssoja vastaan rokotettaessa saadaan useasti riittävä vaste ilman adjuvanttia. Se johtunee siitä, että useimmat ovat jo aiemmin altistuneet kausiluontoista influenssaa muistuttavalle infektiolle. Silloin on jo eräänlainen immunologinen muisti kehossa ja silloin immuunijärjestelmän on helpompi vastata uuden influenssakannan haasteeseen. Mutta pandemiassa keholla ei ole sellaista muistia olemassa, vaan virus koetaan immuunijärjestelmässä aivan uutena. Sen takia immuunivaste tulee olemaan paljon heikompi adjuvanssin puuttuessa.

(12) Lisäsyy, miksi adjuvanttia tarvitaan on se, että on aivan liian vähän resursseja tuottaa influenssa-antigeenia, niin että sitä riittäisi tarpeeksi moneen rokotteeseen. Pandemianvastaisesta rokotteesta on globaali –maapallon laajuinen tarve. Jotta saadaan tuotettua riittävästi rokotetta on arvioitu siten, että varsinaista influessa-antigeeniä asetetaan mahdollisimman vähän yhteen rokotteeseen. Kausiluontoisen influenssan vastaiseen rokotteesen asetetaan yleensä yhteesä 45 ug (mikrogrammaa) influenssa-antigeeniä. Niitä tulee silloin kolmesta viruskannasta, jokaisesta 15 ug. Mutta Pandemrix sisältää vain 3,75 ug influenssa-antigeeniä. Niissä tutkimuksissa, joita on tehty kehiteltäessä Pandemrixrokotetta, on käytetty erästä prototyyppiä, joka on H5N1 viruksesta ( lintuinfluenssaviruksesta). Näissä tutkimuksissa on osoittautunut selvästi, että adjuvantin lisää tarvitaan, jotta saadaan riittävän voimakas immuunivaste ja hyvä suojavaikutus kahden rokoteannoksen jälkeen.

(13) Adjuvantista yleensä on laaja kliininen kokemus. Eräs adjuvantti mitä laajalti käytetään, on alumiinihydroksidi. Sen on monissa rokoteissa osoitettu vaikuttavan vahvaa vasta-ainevastetta ja hyvää suojavaikutusta. Muyta se ei ole osoittautunut olevan niin hyvä teholtaan influenssarokotteita kehiteltäessä.

(14) On olemassa muitakin adjuvanttijärjestelmiä, joita on tutkittu prekliinisesti ja kliinisesti. Jo 1940-luvulla osoitettiin, että öljyn ja veden emulsiot toimivat vahvoina adjuvantteina. Alunperin kokeiltiin kehossa hajaantumatonta mineraaliöljyä. Mutta siitä näytti tulevan voimakas paikallinen tulehdus, joka oli kivulias eikä aina edes parantunut. Kun sitten vähennettiin emulsiossa olevan öljyn määrää ja kun alettiin käyttää sellaista öljyä, joka pilkkoutui kehossa, SKVALEENIA, niin on kehitetty adjuvantteja, josta tulee vähempia paikallisia sivuvaikutuksia.

(15) SKVALEENI on hiiliketju, jossa on 30 hiiliatomia ja 50 vetyatomia. Skvaleenia on normaalisti ihmiskehossa, ja se on aineenvaihdunnallinen välituote kolesterolimolekyylin synteesissä. Tavallisin lähde skvaleenille on hain maksan öljy.

(16) Ei tiedetä, millä tavalla skvaleeni tai muut öljyt vaikuttavat immuunivasteen vahvistamiseen. Arvellaan, että öljy vaikuytaa injektiokohdan immuunisoluja ärsyttävällä tavalla. Tämä ärsytys johtaa lievään inflammaatioon, mikä puolestaan vahvistaa immuunivastetta niitä antigeenejä vastaan, mitkä sisältyvät rokotteeseen.

(17) Skvaleeni ja Persian lahden sodan oireyhtymä. Skvalen och Gulf War Syndrome
Vuonna 2000 julkaistiin artikkeli, jossa osoittautui olevan yhteyttä skvaleenivasta-aineisiin ja Persian lahden sodan oireyhtymään, mikä tautitila kohtasi useita amerikkalaisia, jotka olivat olleet mukana Irakin sodassa 1990-1992. Myöhemmässä tutkimuksessa esitettiin tietoja, jotka osoittivat vasta-aineiden ehkä olevan peräisin pernaruttobakteeria ( Anthrax) vastaan kehitetystä rokotteesta, sen skvaleenista. Mutta sitten myöhemmän tutkimukset kumosivat nämä tiedot ja sanottiin, että anthraxin vastaiseen rokotteesen ei oltu lisätty adjuvantiksi skvaleenia ollenkaan. Toisissa tutkimuksissa on osoitettu, että jos rokotettiin yksilöitä influenssaa vastaan sellaisella adjuvantilla kuin MF59, joka sisältää skvaleenia, rokottaminen sinänsä ei lisännyt skvaleeninvastaisia antibodeja. Sitten samainen tutkimus osoitti myös, että monilla ihmisillä, joita koskaan ei oltu immunisoitu skvaleenia sisältävillä rokoteilla, myöskin osoittautui ilmenevän matalia pitoisuuksia skvaleenin vasta-aineita. Ja sitten tuli jälleen tutkimus, joka osoitti että Persianlahden sodan oireyhtymällä ja skvaleenivasta-aineilla ei ollut mitään yhteistä nimittäjää.

(18) Myös WHO on selvittänyt skvaleenin ja Persianlahden sodan oireyhtymän välistä korrelaatiota: WHO:n johtopäätös rokotteitten skvaleenista on seuraava. Pelot rokotteiden skvaleenin aiheuttamista patologisista anti-skvaleeni-vasta-aineista ovat perusteettomia.

WHO kuitenkin mainitsi, että kokemukset skvaleenia sisältävistä rokoteista perustuvat ainoastaan vanhempaan ikäluokkaan ja muihin ikäluokkiin skvaleenia sisältäviä rokotteita tulisi johdattaa varovaisesti ja tilannetta seuraten, jotta voidaan havaita kaikenlaiset rokotteeseen liittyvät haitalliset tapahtumat

WHO har utrett kopplingen mellan skvalen och Gulf War Syndrome. Deras slutsats angående skvalen i vacciner var följande:

“The Committee concurred that fears of squalene in vaccine-inducing pathological anti-squalene antibodies are unfounded. It did note, however, that the experience of squalene-containing vaccines has been primarily in older age-groups and recommended that as squalene-containing vaccines are introduced in other age-groups, careful post-marketing follow up to detect any vaccine-related adverse events needs to be performed.”

Skvaleeni ja autoimmuuninen niveltulehdus_ Skvalen och autoimmun artrit

(19) Adjuvantti-niveltulehdus on kokeellinen malli nivelreumaa, mitä on jo pitkään tutkittu. Nimittäin ollaan voitu osoittaa, että Freunds Complete Ajduvans on sellainen vahva adjuvantti, jossa on mykobakteereita ja mineraaliöljyä ja rotilla se todellakin sai aikaan artriitin. Sittemmin pystyttiin osoittamaan että erittäin herkällä eläinkannalla (DA-rotta) saatiin indusoitua artiriitti heikommallakin adjuvantilla kuten epätäydellisellä Freundin adjuvantilla jossa oli vain mineraaliöljyä. Sitten keksittiin (1999 julkaistu tieto) että monilla muillakin adjuvanteilla oli moinen kyky, esim. skvaleenilla.

(20) Syy miksi nämä adjuvantit aiheuttivat niveltulehduksia ( artriitti) koe-eläimissä, oli vahva immuunijärjestelmän aktivoituminen.Ei niin, ettäkö muodostuisi immuunivaste adjuvantin ( kuten skvaleenin) komponenttia kohtaan( Öljymolekyylien katsotaan olevan itsessään mitättömiä immunogeenejä), vaan sen sijaan tämä vahva aktivoituminen aiheutti, että kehon lymfosyytit ( =autoreaktiiviset imusolut, osa valkosoluista), jotka pystyvät tunnistamaan kehon omia rakenteita, aktivoituvat ja sen takia tapahtui autoimmuunihyökkäys kehon omia kudoksia vastaan. Edellytyksenä on geneettinen rakenne( tietty koe-eläinlaji) sekä epäspesifisen immuuniaktiivisuuden vahvuus. Näissä pienten koe-eläinten tapauksissa käytetty skvaleenin ja adjuvanssiöljyjen määrä eläintä kohden, on ollut 200 ul, mikrolitraa / eläin. Mineraaliöljyn vesiemulsiolla 50/50 saatiin huomattavasti lievempi artriitti tulokseksi. Lisäksi jos asetettiin emulsioon antigeeni ( kuten kokeissa eräs ovoalbumiini), ei kehittynyt artriittia.

(21) Mitä relevanssia ihmisille on tällaisilla kokeilla on skvaleenia sisältävien adjuvanttien suhteen? Tiedot osoittavat, että skvaleeni sinänsä ei omaa mitään toksikologista aktiivisuutta, vaan kyse on sen adjuvanttisuuskyvyistä (kyvystä vahvistaa immuunivastetta), mikä taas oli artriitin kehittymisessä olennainen seikka. Lisäksi niissä (eläin)kokeissa vaadittuun voimakkaaseen inflammatoriseen aktiviteettiin tarvittiin injisoitu puhdas öljy. Kun sitten lisättiin jokin antigeeni adjuvanttiin, ei tapahtunut artriitin kehittymistä Tätä relevanssia verrataan rokoteasioihin: sillä rokotteeseen kuuluu olennaisena osana juuri ANTIGEENI, joka voi johdattaa herätetyn immunologisen valmiuden vasteen suuntaa..

(22) Adjuvantin ruiskuttamisesta seuraava vahva inflammatorinen reaktio on aina ollut pääasiallinen turvallisuusongelma adjuvanssin käytössä ihmisillä. Kuten edellä mainittiin, menneisyydessä on käytetty myös mineraaliöljyä ihmisillä adjuvanttina, mutta senkaltaisten tuotteiden käyttö nykyään on hyvin vähäistä, koska siitä seuraa niin vahva paikallisreaktio.

(23) Ne adjuvantit mitä nykyään käytetään, ovat ns. vesiemulsioita, jossa öljyn määrä on merkitsevästi vähäisempi ( 10-20 mg öljyä puolessa millilitrassa (0,5 ml) rokotetta). Tällaisista rokotteista tulee merkitsevästi vähäisempiä paikallisia reaktioita. Yhteenvetona voidaan myös päätellä, että se rokote, mitä ihmisiin käytetään, eroaa monessa suhteessa siitä materiaalista, mikä osoittautui aiheuttavan artriittia rotilla ja että sellaisia reaktioita ei sen takia odoteta esiintyvän rokotuksen jälkeen ihmisillä. Tätä vahvistaa myös laaja olemassaoleva kliininen kokemus skvaleenia adjuvanttinä käyttävistä rokotteista

(24) Ei voida kuitenkaan täysin sulkea pois sitä riskiä, että rokote-mitä-tyyppiä-tahansa jo geneettisesti edeltäkäsin alttiilla henkilöllä ja menossa olevaa autoimmuunista prosessia potevalla yksilöllä (jolla vielä ei edes kliininen tauti ole puhjennut) , voisi aiheuttaa autoimmuunisen reaktion esiin liipaistumisen. Tämänkaltainen riski voi olla jonkin verran suurempi, jos rokotteet sisältävät adjuvanttia, joka antaa vahvemmanpuoleisen immuunivasteen. Tämä teoreettinen riski- mitä kliinisissä kokeissa ei ole Pandemrix-rokotteella ja sen kaltaisilla rokotteilla vielä saatu osoitettua, on suhteellistettava A (H1N1)v influenssalta suojan saamiseen /hyötyyn) - Riski todennäköisesti ei eroa normaalin infektion seuraamuksena tulleista vastaavankaltaisista riskeitä.

(25) AS03
Tämän niminen on se adjuvantti, joka on Pandemrix rokoteessa. Sen sisältö on seuraava.

Skvaleenia, 10, 69 mg( milligrammaa)
E-vitamiinia , joka on DL-alfa-tokoferolia 11,86 mg ( milligrammaa)
Polysorbaatti80-nimistä molekyyliä 4,86 mg( milligrammaa)

Siis SKVALEENIN lisäksi on adjuvantissa myös DL-alfa-tokoferolia, mikä on E-vitamiinin toinen nimi. Arvellaan, että E-vitamiinilla on immuunistimuloivia ominaisuuksia ja koe-eläimillä sen on osoitettu vahvistavan immuunivastetta jonkin verran, kun sitä on liitetty vain skvaleenia sisältävään adjuvanttiin. Rokotteeseen lisätty E-vitamiini määrä vastaa suurin piirtein samaa, mika on normaali ravinnossa saatava päiväannos. Polysorbaatti80 taas on pinta-akviivi aine, jota käytetään stabilisoimaan adjuvanttiemulsiota. Polysorbaatti80 on käytössä monessa lääkeaineessa, myös sellaisissakin, joita injisoidaan.

(26) Pandemrix ja AS03 ovat läpikäyneet tavanomaiset toksikologiset tutkimukset eläimissä, eikä ole havaittu muita toksikologisia löytöjä kuin tulehduksellisia muutoksia injektiokohdassa. Aiemmin ei ole ollut olemassa mitään rokotetta, jossa olisi juuri tämä AS03 adjuvantti hyväksyttynä. Sensijaan on olemassa useita kliinisiä kokeita rokotteilla, joissa on sisältönä AS03. Paitsi Pandemrix-influenssarokotetta niin myös eräs kliinisesti tutkittu malariarokote sisältää AS03.

On olemassa tietue 12 000 ihmisestä, jotka ovat saaneet rokotetta, jossa on AS03. Ainoa sivuvaikutus, mikä voitiin yhdistää rokotteeseen oli paikallinen tulehdus ja lyhytaikainen kuumereaktio. Sellaisia reaktioita esiintyy myös laajalti muitten rokotteiden yhteydessä.

(26) Kausi-influenssarokotteessa on ollut adjuvanttina MF59.

Jos rokoteannos on puoli milliä (o,5 ml), niin siinä on seuraava koostumus tätä adjuvanttia.

Skvaleenia 9,75 mg ( milligrammaa)
Polysorbaatti80:tä 1,175 mg ( milligrammaa)
Sorbitaantrioleaattia 1m175 mg( milligrammaa).

Tätä MF59 adjuvanttia sisältuu kausi-influensarokotteeseen nimeltä Fluad, jota on käytetty 1990-luvulta asti. Tämä rokote on tarkoitettu vanhemmille henkilöille, yli 65 vuotiaille, joilla on yleensä huonompi vaste traditionaalisiin influenssarokotteisiin. Kliinisiin kokeiluihin osallistui noin 14 000 yksilöä, joista suurin osa oli täyttänyt 65 vuotta ja heidät rokotettiin tällaisella rokotteella. Ainoat sivuvaikutukset, joita on voitu yhdistää rokottamiseen, ovat olleet paikallisreaktioita. Sen jälkeen kun Fluad tuli hyväksytyksi, yli 40 miljoonaa yksilöä on jo rokotettu sillä. Seurannassa ei ole tullut esiin vakavien sivuvaikutusten lisääntymistä vertailtaessa ilman adjuvanttia tehtyihin influenssarokotuksiin.

(27) Loppulause_ Slutsats

Pandemrix-rokotetta kehiteltäessä (H5N1-sisältöisellä prototyyppirokotteella) tutkimuksista on saatu vahvistusta siitä, että rokotteen sisältämä matala influenssa-antigeenimäärä ei olisi riittävä immuunivasteen herättämiseen ilman adjuvanttilisää. Tehdyt kliiniset tutkimukset tällä AS03 adjuvantilla ja eräällä toisella adjuvantilla eivät ole antaneet merkkejä mistään vakavista riskeistä. Kuten sanottu teoreettinen riski Pandemrix-rokotteesta on punnittava influenssa A H1N1 rokotteesta saatavaan hyötyyn verraten. Riskien suuruus ei todennäköisesti eroa siitä riskien määrästä, mikä varsinaisesta taudista seuraa.
www.emea.europa.eu/humandocs/ Humans/EPAR/pandemrix/pandemrix.htm

www.who.int/vaccine_safety/topics/ adjuvants/squalene/Jun_2006/en/index.html

LÄHDE:

www.lakemedelsverket.se/Alla-nyheter/NYHETER-2009/Pandemrix--adjuvans-immunstimulerande-komponenter/