Löytyi tämän päivän IS-lehdestä.Siiehn aikaan kun olin aloittanut lääketieteenopiskelut ja sitten valmistuttua , 1964-1972 aikoihin , suomalaisia vaivasi korkeat kolesteroliarvot -sellaisia t- 9 välillä olevia arvoja pidettiin tavallisina. vastaavasti sydänverisuonitaudit olivat niin yleisiä, että niiden ongleman laajuutta vain harva käsitti, mutta lääkärikunnassa oli niitäkin joilla oli insikti asiaan ja niin alkoi suomalaisen kolesterolin alnetamisohjelmat ja dietin sekä lääkityksen haku tähän ongelmaan. Anamneeseja otettaessa kysyttiin mm. kanamunien käytöstä ja muusta ruoan sisällöstä, kun verenpaineet olivat sellaista 200/120 luokkaa useilla korkeiden kolesteroliarvojen ja huoon munuaistoiminnan ohella. Vernsokerit olivat myös huilkeita ja diabeteksen käypää hoitoa ei ollut siinä moniuolisessa kaaviossaan kuin nykyisin. Lääkkeetkin olivat hyvin niukkaa kirjoa. Kun havaittiin, että kolesteroli oli molekyyli, jolla oli erikoinen aineenvaihduntansa, johon ravinnon kolesteroliakin tarvittiin noin 300 mg jotta tasapaino tuon jätemolekyylin aineenvaihdunnassa olisi maksimaalisen hyvå- koska se säätyy reseptorivälitteisesti- eli voi säätyä eri suuntiin ulkoisista tekijöistä kuten dieetistä. kolestgerolia tarvitsee joka solu hieman sillä solukalvon rakenne vaatii kolestgerolikerroksen jotta solut ja iho saavat tietyn oikeanlaisen lipiditaspainon ja keho on "vedenpitävä"- ennen vanhaan suomalaisilla oli paljon sitä vanhankansan nimittämää "tihkunaa"- koska ei ollut tavallista käyttää kasvisöljyjäkään, joissa on linoli ja linoleenihappoa, niistä tulee ihoa ja solua korjaavat tekijät.kovien rasvoje osuus oli tietysti suuri verrattuna nykyiseen rasvaäaineiden suositetltuun jakaumaan. Kolesterolin nykyinen suositus vastaa yhden keltuaisen määrää vuorokaudessa. Sen keho pystyy käsittelemään niin ettei metabolia säädy normaalitasosta ääriasemiin endogeenin kolesterolisynteesin suhteen käsittääkseni.
Munuaisillekin löydettiin sopiva proteiinirasituksen taso. Diabeteksessa tosin täytyy ottaa huomioon, että munuaistoiminnalle on eduksi keveänlainen proteiinirasitus. Elimistöhän pystyy syntetisoimaan osan proteiinien rakenneaminohapoista aivan jätetypestä , jota liitetään hiilihydraattiaineenvaihdunnan orgaanisiin happoihin ( sitruunahapposyklin tiettyihin hiiliketjurakenteisiin ja niin niistä tulee perustavia aminohappoja) Osa aminohapoista noin 8 kappaletta 20:stä rakenneaminohaposta nimitetään essentielleiksi, koska niitä saa vain ravinnosta ja niitä pystyy syntetisoitumaan vain kasvikunnassa tai sitten niitä voi saada valmiissa liharuoassa animaalisista rakenteista purkamalla aineenvaihdunnan entsyymien avulla: tietyt eläimet syövät paljon ruohoa ja saavat kasvien valmistamia aminohappoja kuodksiinsa. Yleensä sanotaan nyrkkisääntönä että ihminen tarvitsee proteiinia ravinnossa noin gramman painokiloaan kohti. Jos munuaistoiminta kehnonee, tuota grammaa pienennetään sopivasti munuaisia helpottavaan määrään, esim 0.6 g/ painokilo. Toinen keino helpotaa munuaisia on pitäää hedelmä tai kasvisvälipäiviä, sillä proteiinin tarve aikayksikköä kohden on eri tavalla mitattua kuin esim hiilihydraattienergian tarve. Proteiinin saannin voi laskea esim viikkoa kohden riittäväksi, jos tarkoituksena on pitää painoa ennallaan. proteiinielaatujen vaihtelu on myös edullista keholle: kala joskus, kanaa joskus, hernetta ja papua joskus, pähkinää, siemenravintoa, punaista lihaa harvemmin, itseasiasas kaikissa ruoissa on proteiinia , kasvisruoissakin, sillä proteiini pitää energia-aineet rakenteina: hiilihydraatit ja rasva ovat energiaa ja ne sijaitsevat proteiinirakenteissa kuin astiassa, joten kaikessa ravinnossa on proteiinia siinä mielessä.
Yleensä ravintotaulukot annetaan 100 gramman painomäärää kohden. Esim 100 grammaa kalaa antaa noin 18 g proteiinia. Kalkkuna on aika tiivistä lihaa ja siitä saa proteiinia yli 20 g / 100g. Leivässä on taas noin 7-10 g proteiinia sadassa grammassa.
Jos on verenpainetta ja munuaistoiminta normaalin alakantissa, kannattaa käyttää proteiinnia alle 1 g painokiloa kohden päivässä. Jos painaa 70 kg tuo määrä olisi 70 grammaa. Jos todellakin kokoaa ravinnossaan yhtenä päivänä koko 70 grammaa proteiinia, saa tosiaan katsoa ettei siten ole verenpaineessa heijastumaa, muta paljon voi johtua siitä, miten suolaa. Vähäsuolaisena voi tuollainen 70 gramman proteiinimäärä mennä " verenpaineen huomaamatta" . Toiset tuntevat proteiinilaadut nivelissä. Jos nivelet tuntuvat kipeiltä jonkin proteiinilaaduun jälkeen, kannattaa siirtyä kohti vähäpuriinisia proteiinilaatuja ( maitoproteiinit, kananmunanvalkuainen, tuorejuustot, kasvisproteiinit). Punainen liha on varsinkin nivelissä tuntuva niillä joilla on jotain ongelmaa pyrimidiinipitoisten lihojen sulattamisen kanssa. ( kihti ja artriittijoukko) .
Jaa jaa. Atleeteista kyllä sanotaan, että he voivat käyttää niissä lihaksia kehittävissä (varsinkin rikkovissa) amateissaan suurempiakin proteiinimääriä kuin 1-1,5 grammaa painokiloa kohti, vaan minun on vaikea käsittää, miten ihmeessä munuaiset selviävät sellaisista massiivisista rasitteista. tuo kolesterolikin on varsinainen jätetuote, se ei käyty energiaksi, se on kuin kutistuva rysä, jonka pitäisi mennä läpi kehon suoliston kautta ulos lopulta. Se on tärkeä verkkomainen rakenne, jonka tehtävä on muodostavaa vedenpitävyys iholle. , mutta sitä keho produsoi endogeenisesti kuin baanalta enemmänkin päivittäin kuin yhden kananmunan keltuainen (300 mg) . Tuollainen pieni määrä tarvitaan hillitsemään endogeeniä synteesiä.
Pohdituttaa seuraavavnlainen dieetti: Se on lisäksi matalahiilihydraattinen, millä on vaaransakin. Rasvan määrästä ei mainita. Vvaikea sanoa mitään kun dieettiä ei ole ajettu AIVO-ohjelman läpio se on dieteistien dataohjelma. täällä Ruotsissa. Jos nnoin vähille hiilareille menee, on vaarassa sydämen johtoradan energian saanti. Hisin kimppu.
Nyrkkeilijä Robert Helenius saa osan ravinnostaan kotipihaltaan.
Kilo lihaa kuulostaa varsin suurelta määrältä, kun syöjänä on yksi ihminen ja aikaa ruokailuun on vain vuorokauden verran.
Paperilla näin varmasti onkin, mutta Robert Helenius ei ole kuka tahansa. Kaksimetrinen rautanyrkki on kokemuksen kautta saanut hiottua ruokavalionsa sellaiseksi, että homma toimii ja ruoka maistuu.
– Edelleen se kuuluu ruokavaliooni. Sillä kroppani toimii parhaiten. Päivittäin tarvitsen vähintään 250 grammaa proteiinia. Nauta sopii minulle kaikissa muodoissa, sikaakin syön, ja kanasta en oikein pidä, mutta sitäkin tulee syötyä, luettelee Helenius.
Lumparlandin kauniissa maisemissa, Ahvenanmaalla asuva Helenius elää jonkinlaisessa omavaraistaloudessa, sillä osa ravinnoista kerätään suoraan kotipihasta.
– Meillä on 20 kananmunaa pihassa päivittäin. Talvisin niitä joudutaan ostamaan. Kaikki on luonnollisesti lähiruokaa lihasta lähtien.
Tiu munia ei kuitenkaan riitä edes päiväksi, sillä Heleniuksen proteiinintarvetta täydennetään kananmunilla. Vain hiilihydraattien määrää kontrolloidaan tiukasti.
– On päiviä, jolloin syön 30 kananmunaa kahdessa erässä. Olen jo vuosia mennyt sellaisella puolipaastolla. Hiilareiden määrän täytyy jäädä alle 40 gramman päivässä. Silloin verensokeri ei hypi.
Tuskin kukaan uskoikaan, että kasvisruokavalio siivittäisi isokokoista miestä treenaamaan kovaa päivittäin, tai että saatava ravinto riittäisi palautumiseen.
– Kummeksun hieman sitä, että nykyään promotaan vegeruokavaliota niin paljon. Ei siitä saa tarpeellisia mineraaleja ja vitamiineja. Ihmisten aivopesu on aika kauheaa. Rehut jätän eläimille.
Ruokaviraston julkaisemissa aikuisia koskevissa ravinto- ja ruokasuosituksissa todetaan, että ”lihavalmisteita ja punaista lihaa ei tulisi käyttää enempää kuin 500 g viikossa”. Samoissa ohjeissa lukijoita kannustetaan lisäämään ruokavalioonsa kasviksia. Juureksia, vihanneksia, palkokasveja, sieniä, hedelmiä ja marjoja tulisi ohjeiden mukaan nauttia ”vähintään 500 g päivässä eli noin 5–6 annosta”.
Helenius on asunut Ahvenanmaalla jo vuosia. Hän nauttii luonnon läheisyydestä, eläimistä ja siitä, että on tilaa temmeltää.
– Ahvenanmaalla varmasti pysytään. Ei minulla ole kiire minnekään. Lapset käyvät täällä koulua, ja minulla on oma sali täällä. Kun on pinna kireällä, voi mennä koiran kanssa metsään, ja heti tuntuu paremmalta.
– Lappi voisi olla sitten eläkkeellä sopiva paikka. Siellä voisi mennä metsään yksin moneksi päiväksi ilman puhelinta, Helenius maalailee.
