Kolesteroliesteriä siirtävä proteiini ja demenssi

LÄHDE: RUOTSIN LÄÄKÄRILEHTI
2010-02-11 nummer 7

NYA RÖN Uutta alalta

Lipideihin vaikuttava proteiini ja demenssin riski
Lipidpåverkande protein och risk för demens

KIRJOITTAJA: Anders Hansen läkare, frilansjournalist

• Proteiini CETP vaikuttaa kolesteroliesterien siirtämiseen HDL:stä LDL:lle. Tietyt geenivariantit on yhdistetty vähentyneeseen kardiovaskulaarisen riskiin.
  
• Proteinet CETP (cholesterol ester transfer protein) påverkar överföringen av kolesterolestrar från HDL till LDL. Vissa varianter av genen har kopplats till minskad kardiovaskulär risk.

• Nyt eräs amerikkalainen tutkimus joka on ollut JAMA:ssa, kertoo geenin pistemutaation liittyvän vähentyneeseen demenssin riskiin. Tutkimukseen on osallistunut 523 miestä ja naista , jotka ovat yli 70 vuotiaita ja kuuluivat ns Einsteinin vanhenemistutkimukseen. Henkilöitä seurattiin vuotuisin kontrollein, joissa katsottiin neurologiset ja kognitiiviset parametrit noin neljältä vuodelta.
  
• Nu visar en amerikansk studie presenterad i JAMA att en punktmutation i genen kan kopplas till minskad risk för demens. Studien omfattar 523 män och kvinnor över 70 års ålder som ingick i den s k Einstein aging study. Dessa följdes med löpande årliga kontroller avseende neurologiska och kognitiva funktioner under i genomsnitt drygt fyra år.

• Kyseinen pistemutaatio oli lokalisoituneena CETP kodoniin 405 ja johti isoleusiinin (I) vaihtumiseen valiiniksi(V) . Noin puolet osallistujista( 43,5%) kantoivat tällaista varianttia. Heitä ei kohdannut demenssi siinä mitassa kuin niitä, joilla oli geenissään aktuellissa paikassa isoleusiinin(I) kodonit.
  
• Den aktuella punktmutationen, lokaliserad vid CETP kodon 405, resulterar i att aminosyran isoleucin byts ut mot valin. Närmare hälften av deltagarna (43,5 procent) visade sig bära på denna variant. Dessa individer drabbades inte av demens i samma utsträckning som individer som bar på den variant av genen med aminosyran isoleucin vid den aktuella lokalisationen.
  

• Valiiniryhmän demenssin riski oli 72% matalampi kuin isoleusiiniryhmän. Jos katsottiin spesifisti alzheimerin taudin suhteen, niin riski oli 69% vähäisempi valiiniryhmässä.
  
• Risken för demens i valingruppen var 72 procent lägre (hazard-kvot, HR, 0,28; 95 procents konfidensintervall, CI, 0,10–0,85) än i isoleucingruppen. Tittar man specifikt på alzheimer noterades att risken var 69 procent lägre i valingruppen (HR 0,31; 95 procents CI 0,10–0,95) än i isoleucingruppen.

• Sen ohella, että demenssin riski oli vähempi valiiniryhmässä, niin heillä myös muistin huononema tapahtui hitaampaa tahtia.
• Vid sidan av att risken att drabbas av demens var lägre noterades också att minnesnedsättningen hos de individer som inte drabbades av demens gick långsammare bland individerna som hade valin som aminosyra på den aktuella lokalisationen.
  

• Mekanimsin taustalla oleva yhteys ei ole tunnistettu, mutta aiemmin on myös APOE-geenillä CETP geenin tavoin ollut keskeistä osaa lipidiaineenvaihdunnassa ja yhteyttä demenssin riskiin.
• Mekanismen bakom sambandet är inte känd, men tidigare har även APOE-genen som, i likhet med CETP spelar en central roll vad gäller lipidmetabolism, kopplats till påverkan på risk för demens.

• Tämä alue saattaa tulla kliinisesti relevantiksi, kun kehitetään hyperlipidemiaa vastaan lääke , joka estää CETP. Sellainen valmiste on kuitenkin kysenalainen, sillä eräs alan lääkekandidaatti tässä ryhmässä on näyttänyt lisäävän mortaliteettia eräässä kliinisessä tutkimuksiessa.
• Området kan komma att bli kliniskt relevant då läkemedel som inhiberar CETP utvecklas mot hyperlipidemi. Preparaten är dock omdiskuterade då en läkemedelskandidat inom gruppen visats öka mortaliteten i en klinisk studie.
  

Ruotsalaisen srtikkelin VIITE: Sanders A. JAMA. 2010;303(2):150-8.
http://img.medscape.com/fullsize/migrated/459/752/bjdvd459752.fig1.gif

Isoprenylaation tärkeys. GAP vaje ja RAS hyperaktivaatio, KRAS onkogeeni

Nyhet: 2011-05-11

Anna‐Karin Sjögren är årets mottagare av Assar Gabrielssons Pris. Hon får priset för sin avhandling som ger ökad kunskap om hur olika cancerformer utvecklas och upptäckt av möjliga måltavlor för cancerbehandling.
Assar Gabrielssons fond delar varje år ut priset för utmärkt avhandling i cancerforskning . Titeln på Anna-Karin Sjögrens avhandling är: “The Importance of Isoprenylation and Nf1 Deficiency in K‐RAS‐induced Cancer”. Fondens motivering till priset är: ”Avhandlingen håller hög vetenskaplig kvalitet i ett internationellt perspektiv med betydande relevans för framtida cancerbehandling”.


Perjantai 20. marraskuuta 2009 silmäilin uutta väitöskirjaa:

Löysin kirjastosta 2009  uuden väitöskirjan isoprenylaation tärkeydestä.
Siinä kerrottiin myös onkogenin K-RAS indusoimasta syövästä ja GAPs( inhibiittorin) Nft-vajeesta.

LÄHDE:
Sjögren Anna-Karin. The importance of isoprenylation and  Nf1 Deficiency in K-Ras-induced Cancer.
ISBN 978-91-628-7915-0 Göteborg 2009.

ABSTRAKTIN suomennosta:
RAS ja RHO proteiiniperheet ottavat osaa tuumorien muodostumisiin ja metastasoitumisiin ja ne kuuluvat ns. CAAX-proteiineihin. Näiden CAAX-proteiinien kohdistuminen solukalvoon ja niiden kunnollinen funktio riippuu posttranslatorisesta isoprenylaatiosta FTaasi- tai GGTaasi-1 entsyymeillä

FTaasi= farnesyylitransferaasi.
GGTaasi -1 = geranyl-geranyyli-transferaasi-1.

On kehitetty FTaasi-estäjiä (FTI) , inhibiittoreita (ja GGTRaasi-1 inhibiittoreita tarkoituksella blokeerata RAS-tekijöitten indusoiman syövän muodostus, mutta niiden hyödyllisyys on vaikea arvioida, koska kohdevaikutukset puuttuvat: lääkeresistenssi ja toksisuus.
Tämän työn yksi tarkoitus oli käyttää geneettisiä strategioita koe-eläimessä ja määrittää CAAX-proteiinin isoprenylaation fysiologinen tärkeys ja arvioida FTaasi ja GGTaasi-1 entsyymit mahdollisina anti-syöpälääkkeen kohteena.

Onkogeeninen mutaatio RAS:issa on tavallista syövässä ja johtaa RAS-signaloinnin hyperaktiivisuuteen.
Kuitenkaan RAS-mutaatio yksinään ei riitä ihmisen syövän kehittymiseen. Pikemminkin syöpä saa alkunsa useitten mutaatiotapahtumien keskeisten ko-operaatioitten seuraamuksena.

Eräs RAS-inaktivaattoriproteiini on NF1, tuumorisuppressorigeeni neurofibromatoosi tyyppi 1. Niinpä NF1 puute myös johtaa hyperaktiiviseen RAS-signalointiin, mitä muutamissa syöpätyypeissä esiintyy.

Mutta NF1 voi olla muissakin teissä operoimassa. Ei olla selvillä siitä, jos NF1 vaje on epäolennainen , tarpeeton, RAS-indusoidussa syövän kehittymisessä tai jos kaksi mutaatiota ko-operoi. Väitöstyön toinen tarkoitus oli määrittää NF1-vajeen merkitys K-RAS-indusoidun syövän kehittymisessä hiirillä.

Työssä käytettiin geenikohdennustekniikkaa hiirissä, jolloin samanaikaisesti aktivoitiin onkogeeninen K-RAS alleeli, jolloin indusoitui keuhkosyöpää tai myeloista leukemiaa,
ja inaktivoitiin entsyymejä FTaasia ja GGTaasia-1 koodaavat geenit.

Kun inaktivoitiin se geeni, joka koodasi entsyymin GGTaasi-1 beeta-alayksikköä, eliminoitui entsyymiaktiivisuus, proliferoituminen blokeerautui ja motiliteetti väheni fibroblasteista.
Edelleen tämän entsyymin GGTaasi-1 inaktivaatio vähensi tuumorin muodostumista ja lisäsi hiirten elossapysymistä K-RAS-indusoimassa keuhkosyövässä.
Lopuksi havaittiin, että useat solutyypit, myös keuhkon tuumorisolut ja makrofagit jäivät elinkykyisiksi GGTaasi-1 entsyymin puutteessa.

Sitten kun inaktivoitiin FTaasi entsyymin beeta-alayksikköä koodaava geeni, eliminoitui farnesylaatio HDJ2 ja H-RAS proteiineista, H-RAS-proteiinin  kohdistuminen plasmakalvoon estyi ja fibroblastien proliferoituminen blokeerautui.
FTaasin inaktivaatio vähensi tuumorin muodostumista ja lisäsi hiirien elossapysymistä K-RAS-indusoiduissa syövissä samaan määrään asti kuin GGTaasi-1 inaktivoitumisessakin.

Kun samanaikaisesti inaktivoitiin sekä FTaasi että GGTaasi-1, väheni keuhkotuumorit huomattavasti ja elossapysyminen parani.

Näistä tiedoista voidaan päätellä, että FTaasin ja GGTaasi-1:n estäminen voisi olla hyödyllistä K-RAS indusoitujen syöpien hoidossa.

Hiirissä seuraa myeloproliferatiivisia häiriöitä (MPD), jos ilmenee onkogeenistä  K-RAS proteiinia  tai jos  Nf1 inaktivoituu hematopoieettisissa soluissa. Nämä MPD:t eivät progredioidu akuutiksi myeloiseksi leukemiaksi (AML). Mutta jos samaan aikaan inaktivoituu Nf1 ja aktivoituu onkogeeninen K-RAS hematopoieettisissa soluissa, indusoituu hiirissä AML, akuutti myeloinen leukemia. AML-hiirissä ei ollut aktiivin RAS-proteiinin  pitoisuudet lisääntyneet, joten tästä heräsi ajatus mahdollisesta Nf1-puutteesta, joka voisi osaltaan vaikuttaa akuuttia myeloista leukemiaa non-RAS- teitse.

Tämä tulos viittaa vahvaan ko-operaatioon Nf1-puutteen ja onkogeenin K-RAS kesken ja tuo uutta valoa RAS-indusoidun leukemian kehittymisen mekanismiin.

....

VÄITÖSKIRJAN TAUSTATEKSTISSÄ kuvattiin normaalia isoprenylaatiota, sen entsyymejä ja aineenvaihdunnallisia ratoja.

• ISOPRENOIDIEN SYNTEESITIE (kertausta)

Tämä tie kuuluu osana kolesterolin synteesikarttaan, missä lähtöaine on aktivoitu etikkahappo (AcetylCoA), josta ensin tulee mevalonaattia. Tässä vaiheessa estäjälääke on statiini nimeltään.

Mutta mevalonaatista eteenpäin vaikuttaa farnesyyli difosfaatti syntaasi (FPP-syntaasi), joka samalla dekarboksyloi, kun muodostuu isopentenyyli-PP (IPP)(5C)
Samalla entsyymillä edelleen muodostuu geranyyli-PP (10C).
Molekyyli kasvaa edelleen farnesyyli-PP:ksi (15C) , FPP.

Tästä eteenpäin voi muodostua skvaleenisyntetaasilla skvaleenia, jossa on 30C tai geranyyligeranyylidifosfataasisyntetaasilla muostostuu  GG-PP (20C).

Skvaleenitie jatkaa kohti kolesterolin muodostamista.
Kolesterolia on kaikissa solukalvoissa rakenneosana ja sen on tärkeä normaaliainen.

Mutta keho käyttää FPP ja GG-PP molekyylejä tekemään eräisiin proteiineihin isoprenylaatioita, posttranslationaalista rakenteellista modifikaatiota.
Isoprenylaatiolla proteiinit saavat itselleen kuljetuksen solukalvoon tai solunsisäisiin rakennelmiin, siis tarkan osoitteen ja hyvän sijainnin, jolloin ne ovat  erilasiten  signaalien ja vaikutusten ulottuvilla.  

• ISOPRENYLAATIOTA VAATIVAT PROTEIINIT

Eräät ns. CAAX-proteiinit vaativat tällaisen posttranslationaalisen käsittelyn, jossa tapahtuu isoprenylaatio C (cysteiini) molekyyliin, sitten endoproteolyysi, jossa aminohapot -AAX pilkotaan irti, ja sitten taaphtuu  metylaatio, jossa CH3- metyyli liitetään cysteiiniin.

Osa CAAX-proteiineista ottaa isoprenyylirakenteeksi farnesyylin ja osa ottaa geranylgeranyylin riippuen X aminohaposta.
Farnesyyliliitos tapahtuu, jos X = seriini, metioniini tai glutamaatti.
Geranylgeranyyliliitos tapahtuu , jos X = leusiini tai fenylalaniini.

Nämä kolme posttranslationaalista modifikaatiota muuttavat molekyylin hydrofobiseksi ja niin se saa "osoitelapun", kuljetuksen subsellulaarisiin kohteisiinsa.
Isoprenylaatioota tekevät   FT  (FTaasi) ja  GGTaasi-1- entsyymit.
Endoproteolyysin tekee RCE1, (RAS converting enzyme, RAS. proteiinia muuntava entsyymi) .
Metylaation tekee ICMT, isoprenyl-cysteine –carboxyl-methyltransferase.

Siis isoprenylaatiossa kovalentti F ( farnesyl) tai GG ( geranylgeranyl) isopreenilipidi liittyy CAAX proteiinin cysteiinitähteeseen (C_)

FNTA on se geeni, joka koodaa FTaasi-entsyymin ja GGTaasi-1 entsyymin alfa-alayksikköä.
FNTB koodaa FTaasi-entsyymin beeta –alayksikköä .
PGGT1B on geeni, joka koodaa GGTaasi-1 entsyymin beeta-alayksikköä.
FNTB ja PGGT1B ovat  vain 25%:lta identtisiä keskenään.
Beeta-alayksikkö määrää substraattispesifisyyden.
FTaasi ja GGTaasi ovat sinkkimetalloentsyymeitä (Zn++). FTaasi tarvitsee lisäksi  ( magnesiumia Mg++)jotta katalyyttinen tehtävä onnistuu täydellä aktiivisuudella.

• CAAX on proteiinin tunnistusmotiivi:

FTaasi tunnistaa siinä X aminohappoja alaniini(A) , glutamiini(Q), seriini (S), metioniini  (M) tai fenylalaniini (F).
GGTaasi tunnistaa useimmiten leusiinia (L), myös fenylalaniinia (F) ja joskus metioniinia (M).

FTaasin selektiiviset proteiinisubstraatit ovat: RAS, tuman laminiini, transduciiningamma-alayksikkö, rhodopsiinikinaasi, centromeeriproteiinit.

GGTaasin selektiiviset substraatit ovat: RHOA, RHOC, RAC, RAP, heterotrimeeri G-proteiini gamma alayksikkö.

• On olemassa kolme RAS-onkogeeniä. H-RAS, , N-RAS ja K-RAS.

H-RAS varsinkin vaatii farnesylaation. Jos on farnesylaation inhibitio (FTI), tapahtuu solusyklin jarruttumsita. Tällä on tehoa joissain tuumoreissa. Mutatoitunut RAS-aktivaatio osaltaan vaikuttaa tuumoreita, progredioimista ja metastaaseja.

• NORMAALISOLUSSA ON HYVIN TIUKKA RAS-SIGNALOINTI.

RAS toimii molekulaarisena vaihteena, joka muuttaa solun ulkoisen ( extrasellulaarisen) signaalin solun vasteeksi. Signaali voi olla esim kasvutekijä, ja vaste on tällöin solun kasvua. Signaali voi olla myös sytokiinejä. Soluvasteet ovat proliferaatiota, differentiaatiota ja solun elossapsymistä.
Kun signaali on otettu vastaan, adaptoriteitse ( GRB2, SHC), rekrytoituu GEFs, jotka stimuloivat nukleotidimuutoksen RAS-proteiinissa, joka aktivoituu ja GTP-RAS-määrä lisääntyy.
Mutta on myös inhibiittoreita GAP ( ainakin kuusi erilaista), jotka heti inaktivoivat RAS-proteiinia stimuluksen päästyä siihen. Eräitä GAP proteiineja on p120GAP ja NF1.

• RAS-GTP on interaktiossa useisiin effektoriproteiiniperheisiin.

(1) Näistä ensiksi opittiin tuntemaan RAS-RAF-MEK-ERK-signalointitie. Aktiivi ERK stimuloi transkriptiotekijöitä, jotka voivat aktivoida solusykliä säätävien proteiinien ( kuten sykliiniD) ilmenemisen. Siitä aiheutuu solusyklin progressio.

(2) RAS-PI3K-PDK1-AKT . Tämä enstyymi PI3K johtaa sekundäärivälittäjäaineen PIP3 muodostumiseen ja se taas aktivoi kinaasin PDK1 ja AKT. AKT taas edistää solun elossapysymistä fosforyloimalla ja siten inaktivoimalla useita proaptoottisia proteiineja ( kuten BAD).

(3) RAS-PI3K-RAC (RHO-perheen GTP-aasi). Tästä tiestä säätyy aktiinisytoskeleton ja NF-kB välitteinen transkriptio.

(4) RAS-TIAM1-RAC

(5) RAS- RAL-GEF (RAL-GDS). Tämä on eräs toinen RAS-perhe, joka stimuloi RAL, joka aktivoi PLD entsyymin. Arvellaan, että RAL-GDS tie osallistuu Forkhead-transkriptiotekijöitten estämiseen, jolloin edistyy solusyklin progressio ja solun elossapysyminen. Rakkuloitten kuljetus vaikuttuu.

(6) RAS-PLC. PLC aktivaatio johtaa entsyymin PKC ( proteiinikinaasi C) aktivaatioon. Tässä on myös kalsiumsignalointia.

RAS-signalointijärjestelmässä on ainakin kaksi mutaatiokohtaa.
 Toinen koskee RAS-aktivaatiota ja toinen GAP-inhibitiota.
Mutaatiot niissä johtavat RAS hyperaktivaatioon.

• Inhibiittorikehittely

On kehitelty FTI ja GGTI lääkeaineita, farnesyylitransferaasin inhibiittoreita geranylgeranyltransferaasin inhibiittoreita etsittäessä syövänvastaisia lääkeaineita. Tästä asiasta on paljon tekstiä tässä väitöskirjassa.

Statiinin osuus isoprenylaatioissa on molempien , farnesylaation ja geranylgeranylaation epäspesifistä estämistä varhaisvaiheessa tarkoituksella vähentää kolesterolin muodostumista, mutta on havaittu muitakin vaikutuksia.

IPP-lipidien synteesin määrän aleneminen
(1) vähentää kolesterolin synteesiä
(2) vähentää GGPP synteesiä ja kalvoon kohdistumista
ja (3) aiheuttaa apoptoosia tuumorisoluissa.
..

SKVALEENI adjuvanttina

AS03 adjuvantti, joka sisältyy Pandemrix rokotteeseen, stimuloi immuunivasteen kehittymistä

Ruotsissa (ja Suomessa) käytössä oleva uusi rokote Pandemrix sisältää lisukkeen adjuvantin AS03, joka on immunostimuloiva vaikutukseltaan AS03 sisältää skvaleenia, DL-alfa-tokoferolia ja polysorbaattia”80”. Tarvitaan tällaista adjuvanttia, jotta kehkeytyisi tarpeeksi immuunivastetta rokotevirukselle, koska se on aivan uusi ihmisen immuunijärjestelmälle ja rokoteen influenssa-antigeenimäärä on vähäinen. Ne kliiniset kokeet, mitä tällä adjuvantilla (lisukkeella AS03 ) on tehty ja eräällä toisella adjuvantilla, eivät ole osoittaneet vakavia riskejä , kertoo Läkemedelsverket

(1) Rokotteen tarkoitus on indusoida (saada aikaan) immuunivaste rokotteeseen kuuluvia komponentteja kohtaan. Komponentit voivat olla viruksesta tai bakteerista käsin ja tarkoitus on suojautua tulevaisuudessa sen saman tekijän aiheuttamaa infektiota vastaan.

(2) Jotta voitaisiin saada aikaan riittävän vahva immuunivaste, aina ei ole riittävää käyttää vain virusperäisiä osia tai bakteerin osia, vaan joudutaan lisäämään immuunijärjestelmää stimuloivia tekijöitä ja niitä sanotaan adjuvantiksi.

(3) Kauan on ollut epäselvää, miten adjuvantti oikein toimii.

(4)Nykyään tiedetään, että immuunivaste virus tai bakteeritulehduksessa

(5) Ne solut, jotka vastaavat spesifisellä immuunivasteella ja vasta-aineentuotolla (T- ja B-imusolut), vaativat aktivoituakseen apua muilta immuunisoluilta kuten makrofageilta, dendriittisoluilta ym.

(6) Ne solut taas aktivoituvat siten, että ne tunnistavat joitain erikoisia rakenteita joko bakteerien pinnalta sen jälkeen, kun jokin elävä virus on infektoinut solua tai kudoksesta, jos kudosta on vaurioitunut

(7) Sellaisessa rokotteessa, jossa on vain joitain tarkoin valittuja osasia viruksesta tai bakteerista hiven tarjolla, tapahtuu tuota aktivointia vain hyvin mitättömässä skaalassa.

(8) Mutta kun lisätään jotain adjuvanttia, seuraa tilanne, joka muistuttaa infektion normaalia kulkua ja silloin voidaan saada aikaan voimakkaampi immuunivaste .

(9) Samalla voitaneen tässä yhteydessä mainita, että rokotteet ovat nykyään paljon puhtaampia kuin entisaikaan.

(10) Entisiin rokotteisiin sisältyi merkitsevästi enemmän virus- ja bakteeriperäisiä epäpuhtauksia, joten sellaiset samalla saattoivat toimia adjuvanttina.

(11) Kausiluontoisia influenssoja vastaan rokotettaessa saadaan useasti riittävä vaste ilman adjuvanttia. Se johtunee siitä, että useimmat ovat jo aiemmin altistuneet kausiluontoista influenssaa muistuttavalle infektiolle. Silloin on jo eräänlainen immunologinen muisti kehossa ja silloin immuunijärjestelmän on helpompi vastata uuden influenssakannan haasteeseen. Mutta pandemiassa keholla ei ole sellaista muistia olemassa, vaan virus koetaan immuunijärjestelmässä aivan uutena. Sen takia immuunivaste tulee olemaan paljon heikompi adjuvanssin puuttuessa.

(12) Lisäsyy, miksi adjuvanttia tarvitaan on se, että on aivan liian vähän resursseja tuottaa influenssa-antigeenia, niin että sitä riittäisi tarpeeksi moneen rokotteeseen. Pandemianvastaisesta rokotteesta on globaali –maapallon laajuinen tarve. Jotta saadaan tuotettua riittävästi rokotetta on arvioitu siten, että varsinaista influessa-antigeeniä asetetaan mahdollisimman vähän yhteen rokotteeseen. Kausiluontoisen influenssan vastaiseen rokotteesen asetetaan yleensä yhteesä 45 ug (mikrogrammaa) influenssa-antigeeniä. Niitä tulee silloin kolmesta viruskannasta, jokaisesta 15 ug. Mutta Pandemrix sisältää vain 3,75 ug influenssa-antigeeniä. Niissä tutkimuksissa, joita on tehty kehiteltäessä Pandemrixrokotetta, on käytetty erästä prototyyppiä, joka on H5N1 viruksesta ( lintuinfluenssaviruksesta). Näissä tutkimuksissa on osoittautunut selvästi, että adjuvantin lisää tarvitaan, jotta saadaan riittävän voimakas immuunivaste ja hyvä suojavaikutus kahden rokoteannoksen jälkeen.

(13) Adjuvantista yleensä on laaja kliininen kokemus. Eräs adjuvantti mitä laajalti käytetään, on alumiinihydroksidi. Sen on monissa rokoteissa osoitettu vaikuttavan vahvaa vasta-ainevastetta ja hyvää suojavaikutusta. Muyta se ei ole osoittautunut olevan niin hyvä teholtaan influenssarokotteita kehiteltäessä.

(14) On olemassa muitakin adjuvanttijärjestelmiä, joita on tutkittu prekliinisesti ja kliinisesti. Jo 1940-luvulla osoitettiin, että öljyn ja veden emulsiot toimivat vahvoina adjuvantteina. Alunperin kokeiltiin kehossa hajaantumatonta mineraaliöljyä. Mutta siitä näytti tulevan voimakas paikallinen tulehdus, joka oli kivulias eikä aina edes parantunut. Kun sitten vähennettiin emulsiossa olevan öljyn määrää ja kun alettiin käyttää sellaista öljyä, joka pilkkoutui kehossa, SKVALEENIA, niin on kehitetty adjuvantteja, josta tulee vähempia paikallisia sivuvaikutuksia.

(15) SKVALEENI on hiiliketju, jossa on 30 hiiliatomia ja 50 vetyatomia. Skvaleenia on normaalisti ihmiskehossa, ja se on aineenvaihdunnallinen välituote kolesterolimolekyylin synteesissä. Tavallisin lähde skvaleenille on hain maksan öljy.

(16) Ei tiedetä, millä tavalla skvaleeni tai muut öljyt vaikuttavat immuunivasteen vahvistamiseen. Arvellaan, että öljy vaikuytaa injektiokohdan immuunisoluja ärsyttävällä tavalla. Tämä ärsytys johtaa lievään inflammaatioon, mikä puolestaan vahvistaa immuunivastetta niitä antigeenejä vastaan, mitkä sisältyvät rokotteeseen.

(17) Skvaleeni ja Persian lahden sodan oireyhtymä. Skvalen och Gulf War Syndrome
Vuonna 2000 julkaistiin artikkeli, jossa osoittautui olevan yhteyttä skvaleenivasta-aineisiin ja Persian lahden sodan oireyhtymään, mikä tautitila kohtasi useita amerikkalaisia, jotka olivat olleet mukana Irakin sodassa 1990-1992. Myöhemmässä tutkimuksessa esitettiin tietoja, jotka osoittivat vasta-aineiden ehkä olevan peräisin pernaruttobakteeria ( Anthrax) vastaan kehitetystä rokotteesta, sen skvaleenista. Mutta sitten myöhemmän tutkimukset kumosivat nämä tiedot ja sanottiin, että anthraxin vastaiseen rokotteesen ei oltu lisätty adjuvantiksi skvaleenia ollenkaan. Toisissa tutkimuksissa on osoitettu, että jos rokotettiin yksilöitä influenssaa vastaan sellaisella adjuvantilla kuin MF59, joka sisältää skvaleenia, rokottaminen sinänsä ei lisännyt skvaleeninvastaisia antibodeja. Sitten samainen tutkimus osoitti myös, että monilla ihmisillä, joita koskaan ei oltu immunisoitu skvaleenia sisältävillä rokoteilla, myöskin osoittautui ilmenevän matalia pitoisuuksia skvaleenin vasta-aineita. Ja sitten tuli jälleen tutkimus, joka osoitti että Persianlahden sodan oireyhtymällä ja skvaleenivasta-aineilla ei ollut mitään yhteistä nimittäjää.

(18) Myös WHO on selvittänyt skvaleenin ja Persianlahden sodan oireyhtymän välistä korrelaatiota: WHO:n johtopäätös rokotteitten skvaleenista on seuraava. Pelot rokotteiden skvaleenin aiheuttamista patologisista anti-skvaleeni-vasta-aineista ovat perusteettomia.

WHO kuitenkin mainitsi, että kokemukset skvaleenia sisältävistä rokoteista perustuvat ainoastaan vanhempaan ikäluokkaan ja muihin ikäluokkiin skvaleenia sisältäviä rokotteita tulisi johdattaa varovaisesti ja tilannetta seuraten, jotta voidaan havaita kaikenlaiset rokotteeseen liittyvät haitalliset tapahtumat

WHO har utrett kopplingen mellan skvalen och Gulf War Syndrome. Deras slutsats angående skvalen i vacciner var följande:

“The Committee concurred that fears of squalene in vaccine-inducing pathological anti-squalene antibodies are unfounded. It did note, however, that the experience of squalene-containing vaccines has been primarily in older age-groups and recommended that as squalene-containing vaccines are introduced in other age-groups, careful post-marketing follow up to detect any vaccine-related adverse events needs to be performed.”

Skvaleeni ja autoimmuuninen niveltulehdus_ Skvalen och autoimmun artrit

(19) Adjuvantti-niveltulehdus on kokeellinen malli nivelreumaa, mitä on jo pitkään tutkittu. Nimittäin ollaan voitu osoittaa, että Freunds Complete Ajduvans on sellainen vahva adjuvantti, jossa on mykobakteereita ja mineraaliöljyä ja rotilla se todellakin sai aikaan artriitin. Sittemmin pystyttiin osoittamaan että erittäin herkällä eläinkannalla (DA-rotta) saatiin indusoitua artiriitti heikommallakin adjuvantilla kuten epätäydellisellä Freundin adjuvantilla jossa oli vain mineraaliöljyä. Sitten keksittiin (1999 julkaistu tieto) että monilla muillakin adjuvanteilla oli moinen kyky, esim. skvaleenilla.

(20) Syy miksi nämä adjuvantit aiheuttivat niveltulehduksia ( artriitti) koe-eläimissä, oli vahva immuunijärjestelmän aktivoituminen.Ei niin, ettäkö muodostuisi immuunivaste adjuvantin ( kuten skvaleenin) komponenttia kohtaan( Öljymolekyylien katsotaan olevan itsessään mitättömiä immunogeenejä), vaan sen sijaan tämä vahva aktivoituminen aiheutti, että kehon lymfosyytit ( =autoreaktiiviset imusolut, osa valkosoluista), jotka pystyvät tunnistamaan kehon omia rakenteita, aktivoituvat ja sen takia tapahtui autoimmuunihyökkäys kehon omia kudoksia vastaan. Edellytyksenä on geneettinen rakenne( tietty koe-eläinlaji) sekä epäspesifisen immuuniaktiivisuuden vahvuus. Näissä pienten koe-eläinten tapauksissa käytetty skvaleenin ja adjuvanssiöljyjen määrä eläintä kohden, on ollut 200 ul, mikrolitraa / eläin. Mineraaliöljyn vesiemulsiolla 50/50 saatiin huomattavasti lievempi artriitti tulokseksi. Lisäksi jos asetettiin emulsioon antigeeni ( kuten kokeissa eräs ovoalbumiini), ei kehittynyt artriittia.

(21) Mitä relevanssia ihmisille on tällaisilla kokeilla on skvaleenia sisältävien adjuvanttien suhteen? Tiedot osoittavat, että skvaleeni sinänsä ei omaa mitään toksikologista aktiivisuutta, vaan kyse on sen adjuvanttisuuskyvyistä (kyvystä vahvistaa immuunivastetta), mikä taas oli artriitin kehittymisessä olennainen seikka. Lisäksi niissä (eläin)kokeissa vaadittuun voimakkaaseen inflammatoriseen aktiviteettiin tarvittiin injisoitu puhdas öljy. Kun sitten lisättiin jokin antigeeni adjuvanttiin, ei tapahtunut artriitin kehittymistä Tätä relevanssia verrataan rokoteasioihin: sillä rokotteeseen kuuluu olennaisena osana juuri ANTIGEENI, joka voi johdattaa herätetyn immunologisen valmiuden vasteen suuntaa..

(22) Adjuvantin ruiskuttamisesta seuraava vahva inflammatorinen reaktio on aina ollut pääasiallinen turvallisuusongelma adjuvanssin käytössä ihmisillä. Kuten edellä mainittiin, menneisyydessä on käytetty myös mineraaliöljyä ihmisillä adjuvanttina, mutta senkaltaisten tuotteiden käyttö nykyään on hyvin vähäistä, koska siitä seuraa niin vahva paikallisreaktio.

(23) Ne adjuvantit mitä nykyään käytetään, ovat ns. vesiemulsioita, jossa öljyn määrä on merkitsevästi vähäisempi ( 10-20 mg öljyä puolessa millilitrassa (0,5 ml) rokotetta). Tällaisista rokotteista tulee merkitsevästi vähäisempiä paikallisia reaktioita. Yhteenvetona voidaan myös päätellä, että se rokote, mitä ihmisiin käytetään, eroaa monessa suhteessa siitä materiaalista, mikä osoittautui aiheuttavan artriittia rotilla ja että sellaisia reaktioita ei sen takia odoteta esiintyvän rokotuksen jälkeen ihmisillä. Tätä vahvistaa myös laaja olemassaoleva kliininen kokemus skvaleenia adjuvanttinä käyttävistä rokotteista

(24) Ei voida kuitenkaan täysin sulkea pois sitä riskiä, että rokote-mitä-tyyppiä-tahansa jo geneettisesti edeltäkäsin alttiilla henkilöllä ja menossa olevaa autoimmuunista prosessia potevalla yksilöllä (jolla vielä ei edes kliininen tauti ole puhjennut) , voisi aiheuttaa autoimmuunisen reaktion esiin liipaistumisen. Tämänkaltainen riski voi olla jonkin verran suurempi, jos rokotteet sisältävät adjuvanttia, joka antaa vahvemmanpuoleisen immuunivasteen. Tämä teoreettinen riski- mitä kliinisissä kokeissa ei ole Pandemrix-rokotteella ja sen kaltaisilla rokotteilla vielä saatu osoitettua, on suhteellistettava A (H1N1)v influenssalta suojan saamiseen /hyötyyn) - Riski todennäköisesti ei eroa normaalin infektion seuraamuksena tulleista vastaavankaltaisista riskeitä.

(25) AS03
Tämän niminen on se adjuvantti, joka on Pandemrix rokoteessa. Sen sisältö on seuraava.

Skvaleenia, 10, 69 mg( milligrammaa)
E-vitamiinia , joka on DL-alfa-tokoferolia 11,86 mg ( milligrammaa)
Polysorbaatti80-nimistä molekyyliä 4,86 mg( milligrammaa)

Siis SKVALEENIN lisäksi on adjuvantissa myös DL-alfa-tokoferolia, mikä on E-vitamiinin toinen nimi. Arvellaan, että E-vitamiinilla on immuunistimuloivia ominaisuuksia ja koe-eläimillä sen on osoitettu vahvistavan immuunivastetta jonkin verran, kun sitä on liitetty vain skvaleenia sisältävään adjuvanttiin. Rokotteeseen lisätty E-vitamiini määrä vastaa suurin piirtein samaa, mika on normaali ravinnossa saatava päiväannos. Polysorbaatti80 taas on pinta-akviivi aine, jota käytetään stabilisoimaan adjuvanttiemulsiota. Polysorbaatti80 on käytössä monessa lääkeaineessa, myös sellaisissakin, joita injisoidaan.

(26) Pandemrix ja AS03 ovat läpikäyneet tavanomaiset toksikologiset tutkimukset eläimissä, eikä ole havaittu muita toksikologisia löytöjä kuin tulehduksellisia muutoksia injektiokohdassa. Aiemmin ei ole ollut olemassa mitään rokotetta, jossa olisi juuri tämä AS03 adjuvantti hyväksyttynä. Sensijaan on olemassa useita kliinisiä kokeita rokotteilla, joissa on sisältönä AS03. Paitsi Pandemrix-influenssarokotetta niin myös eräs kliinisesti tutkittu malariarokote sisältää AS03.

On olemassa tietue 12 000 ihmisestä, jotka ovat saaneet rokotetta, jossa on AS03. Ainoa sivuvaikutus, mikä voitiin yhdistää rokotteeseen oli paikallinen tulehdus ja lyhytaikainen kuumereaktio. Sellaisia reaktioita esiintyy myös laajalti muitten rokotteiden yhteydessä.

(26) Kausi-influenssarokotteessa on ollut adjuvanttina MF59.

Jos rokoteannos on puoli milliä (o,5 ml), niin siinä on seuraava koostumus tätä adjuvanttia.

Skvaleenia 9,75 mg ( milligrammaa)
Polysorbaatti80:tä 1,175 mg ( milligrammaa)
Sorbitaantrioleaattia 1m175 mg( milligrammaa).

Tätä MF59 adjuvanttia sisältuu kausi-influensarokotteeseen nimeltä Fluad, jota on käytetty 1990-luvulta asti. Tämä rokote on tarkoitettu vanhemmille henkilöille, yli 65 vuotiaille, joilla on yleensä huonompi vaste traditionaalisiin influenssarokotteisiin. Kliinisiin kokeiluihin osallistui noin 14 000 yksilöä, joista suurin osa oli täyttänyt 65 vuotta ja heidät rokotettiin tällaisella rokotteella. Ainoat sivuvaikutukset, joita on voitu yhdistää rokottamiseen, ovat olleet paikallisreaktioita. Sen jälkeen kun Fluad tuli hyväksytyksi, yli 40 miljoonaa yksilöä on jo rokotettu sillä. Seurannassa ei ole tullut esiin vakavien sivuvaikutusten lisääntymistä vertailtaessa ilman adjuvanttia tehtyihin influenssarokotuksiin.

(27) Loppulause_ Slutsats

Pandemrix-rokotetta kehiteltäessä (H5N1-sisältöisellä prototyyppirokotteella) tutkimuksista on saatu vahvistusta siitä, että rokotteen sisältämä matala influenssa-antigeenimäärä ei olisi riittävä immuunivasteen herättämiseen ilman adjuvanttilisää. Tehdyt kliiniset tutkimukset tällä AS03 adjuvantilla ja eräällä toisella adjuvantilla eivät ole antaneet merkkejä mistään vakavista riskeistä. Kuten sanottu teoreettinen riski Pandemrix-rokotteesta on punnittava influenssa A H1N1 rokotteesta saatavaan hyötyyn verraten. Riskien suuruus ei todennäköisesti eroa siitä riskien määrästä, mikä varsinaisesta taudista seuraa.
www.emea.europa.eu/humandocs/ Humans/EPAR/pandemrix/pandemrix.htm

www.who.int/vaccine_safety/topics/ adjuvants/squalene/Jun_2006/en/index.html

LÄHDE:

www.lakemedelsverket.se/Alla-nyheter/NYHETER-2009/Pandemrix--adjuvans-immunstimulerande-komponenter/

Statiini ja influenssa

LÄHDE: Fedson DS. Clin Infect Dis. 2006 Jul 15;43(2):199-205. Epub 2006 Jun 12.Pandemic influenza:a potential role for statins in treatment and prophylaxis. Fedson on ollut sitä mieltä, että statiineilla on potentielli osa sekä influenssan hoidossa että profylaksiassa.

Fedson kirjoitti vuonna 2006, että pandeminen influenssa saattaa olla aivan jo ovella. Ja koska antiviruslääkkeitä ja rokotteita ei ole saatavilla useimmissa maissa omille väestöille, olisi päätettävä, jos olisi muita kelvollisia valmisteita kliinisesti tehokkaaseen käyttöön.

Influenssa assosioituu aina akuutteihin kardiovaskulaarisiin sairastumisiin .
Influenssavirus indusoi proinflammatorisia sytokiineja.

Statiinit ovat kardioprotektiivisia ja niillä on anti-inflammatorisia sekä immunomodulatorisia vaikutuksia ja niistä syistä niillä saattaa olla edullisia vaikutuksia influenssapotilaissa.

Tämä HYPOTEESI pitäisi arvioida käyttämällä administratiivisia tietueita etsimällä vähempiä sairaalahoidontarpeita ja vähempiä kuolemia influenssaan liittyvissä tiloissa niillä henkilöillä, jotka käyttävät statiineja.

Näitten tutkimusten jälkeen tulisi seurata laboratoriotutkimukset statiineillä koe-eläimillä ja influenssainfektion soluperäisillä mallellaja sitten myöhemmin kliiniset kokeet. Positiiviset tulokset tällaisista tutkimuksista voisivat antaa lääkäreille kaikissa maissa jotain hoitokeinoa , jota voi tarjota pandemisen influenssan yllättäessä sekä terapiaan että profylaksiaan. Geneerisiä statiineja on saatavilla laajalti ja ne ovat lääkkeinä ekonomisia. Saattaa olla niinkin, että ne tulevat olemaan ainoa lääkeaine, joka pystyy vaikuttamaan globaalin pandemian kulkuun muutosta.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16779747?ordinalpos=3&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum


They might be the only agents that could alter the course of a global pandemic.

HDL-kolesterolin merkityksestä

Duodecim 2007; 123:1150 mainitsee lähteestä Circulation 2007; 115:1609 HDL-kolesterolin merkitystä valaisevantutkimuksen.

Tutkimus on itävaltalainen. Siinä oli havaittu, että sellaisilla henkilöillä, joilla esiintyi toistuvia laskimoveritulppia, oli tavallista vähemmän Apo A1 apolipoproteiinia veressään.

HDL-kolesterolin pääosana on A-1 apolipoproteiini.

ApoA-1:n pitoisuus on suuri , jos se on yli 1,30 mg/ml.
ApoA-1 pitoisuus on kohtalainen, jos se on 1,07- 1,30 mg/ml tasoa.
Apo-A1 pitoisuudet alle 1,07 ot matalia

Niillä henkilöillä, joilla todettiin suuret tai kohtalaiset ApoA-1 pitoisuudet veressään omasivat noin viidenneksen pienemmän veritulpanuusiutumisen todennäköisyyden verrattuna niihin, joiden ApoA-1 pitoisuudet olivat alle 1,07 mg/ml.

Tutkimukseen oli osallistunut 772 henkilöä, joilla oli ilmentynyt ensimmäisen kerran laskimoveritulppa. Heitä seuratiin 4 vuoden ajan ja sadalle heistä kehittyi uusiutunut tulppa.

Statiinit ja sepsis

Duodecim-lehdessä 2007; 123:113-6 kirjoitti Ville Valtonen aiheesta Statiinit ja sepsis. Hyöty vielä todistamatta.
Noin puoli miljoonaa suomalaista käyttää nykyisin statiineja lähinnä kardiovaskulaaristen sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn.

• Statiini ovat alkuperältään luonnontuotteita, joita eräät mikrobit-lähinnä sienet- erittävät ympäristöönsä. Miksi jotkut sienet erittävät statiineja, on epäselvää.

Statiineilla on monia erilaisia vaikutuksia. Statiinit ovat esimerkiksi voimakkaita anti-inflammatorisia aineita, ja niillä on myös antimikrobisia ominaisuuksia (Terblanche et al. 2006).

• Arvellaan statiineilla olevan edullista vaikutusta septisten infektioiden hoidossa ja ehkäisyssä (Hackman et al. 2006): Kohorttitutkimuksessa (n= 35 000) statiinia käyttäneillä kardiovaskulaarisia tauteja ja diabetesta potevilla esiintyi 17 % vähemmän septisiä infektioita.

On myös toinen tutkimusaineisto puolen miljoonan henkilön väestöstä (1997- 2002, Thomsen et al. 2006). Tästä joukosta 5400 joutui sairaalahoitoon veriviljelypositiivisen septisen infektion vuoksi. Mortaliteetti bakteremiseen infektioon ennen sairalaantuloa oli sama potilailla, jotka olivat käyttäneet statiineja ja statiineja käyttämättömillä. Kuitenkin sairaalassa hoidetuilla henkiinjääneiden ryhmässä oli merkitsevä ero mortaliteetissa statiinin käyttäjien eduksi (8.4% , vert 17,5%). Siis statiineja käyttäneet toipuivat paremmin. Australiasta on pienestä ryhmästä( n= 438) sellainenkin tieto, että jo ennen sairaalaan joutumista sepsispotilailla, jotka käyttivät statiineja, sairaala-ajan mortaliteetti oli paljon vähäisempi (10,1%) verrattuna statiineja käyttämättömiin (23.1%). Ero korostui edullisesti niiden joukossa, jotka käyttivät statiineja myös sairaalassaoloaikana.

• Statiinien käytöstä keuhkokuumeen eli pneumonian aikana on hieman ristiriitaisia tuloksia. Kanadassa seurattiin 3400 potilasta, joilla oli avohoitosyntyinen keuhkokuume ja jotka tarvitsivat sairaalahoitoa. Statiineja saaneilla vaikutti olevan hieman pienempi riski joutua TEHO-hoitoon tai kuolla, mutta tämä ero ei ollut kovinkaan selvä.

• Miksi statiinit ovat edullisia sepsiksessä?

Tämä edullinen vaikutus voi perustua moneen eri mekanismiin.
Statiinit estävät keuhkoklamydian ja monen muun bakteerin ja sienen kasvua koeputkessa sekä koe-eläimellä. Statiinien anti-inflammatorinen vaikutus on hyvin dokumentoitu. Liian voimakkaan tulehdusreaktion katsotaan olevan septisissä infektioissa haitallista, ja vaimentamalla tätä statiinit voisivat olla hyödyllisiä sepsiksen hoidossa.

• Toisaalta, asiasta tiedtään vielä niin vähän, että sitä ei voi erityisesti soveltaa käytännössä, ennen kuin enemmän tieteellistä näyttöä on koossa. Toistaiseksi siis statiinien indikaationa pidetään ainoastaan kolesteroliaineenvaihdunnan saamista kuriin ja käyttöä kardiovaskulaaristen sairauksien ja diabeetikkojen metabolisten ongelmien hoidossa.

• Arvellaan, että statiineillä olisi influenssavirustakin vastaan jokin edullinen vaikutus, mitä myöskään ei ole riittävästi osoitettu. (Ps. Jos itse sairastun influenssaan , otan puoli tablettia simvastatiinia päivittäin).

• DUODECIM 5/2006 kirjoitti myös referaatin Statiinit nujertavat sepsiksen?
• Tässä tehtiin yhteenveto eräästä australialaisesta kliinisestä potilasaineistosta, jossa oli bakteerilöydös ja 85%:lla oli sairaalaan tullessa statiini käytössä. Statiini todettiin edullisesti vaikuttavaksi tekijäksi ja loppulauseena oli: Jatkuvatkohan tutkimukset siten, että kaikille bakteremiapotilaille aloitetaan statiinilääkitys?( intensive Care med 2006; 32:75)
  

Statiini tehostaa callusmuodostusta murtumassa

Statiini simvastatiini on edullinen murtumia vastaan. Tämä on havaittu sekä osteoporoottisten murtumien esto- että traumaattisten murtumien paranemisvaikutuksista, calluskehittymisestä. Vaikutus perustuu luuta resorboivien osteoklastienvähentämiseen ja täten luuta muodostavien solujen osteoblastien korostamiseen.

Tässä eläinkokeessa kytetiin aika suurta statiiniannosta 120 mg koe-eläimen painoa kohden päivässä. Näin on osoitettu statiinien anabolinen vaikutus luustoon. Usea eri statiini aktivoi luutamuodostavan proteiinin (BMP-2) promoottorin. Lisäksi simvastatiini ja atorvastatiinitabletit lisäsivät volyymiä BMP-2:sta johtuen Kaikki tulokset eivät ole johdonmukaisia. Julkaistut tutkimukset ovat keskittyneet osteoporoosiin. Tässä tutkimuksessa oli hiiren reisiluunmurtumia, jotka oli korjattu ydinnaulalla. Toinen ryhmä koe-eläimistä sai simvastatiinia 120 mg/ painokilo. Vielä 8. päivän callusmuodostumista ei voinut päätellä mitään. 14 päivän callusmurtumista simvastatiinia saaneilla poikkipinta-ala oli 53% laajempi kuin kontrolleilla. ja luu oli vahvempaa, energian otto oli lisääntynyt 150%. Jäykkyys ja elastisuus taas eivät eronneet kontrolleista. 21 päivän kuluttua murtumat olivat histologisesti parantuneet ja mekaaninen ero oli kadonnut. Simvastatiinia saaneilla myös kontralateraalisen luun poikkipinta-ala oli kasvanut, mutta luun vahvuudessa ei ollut lisääntymistä eikä energianotossa. Nämä tulokset viittaisivat murtumien uuteen hoitomahdollisuuteen.

LÄHDE: Skoglund B, Forslund C, Aspenberg P.

Simvastatin improves fracture healing in mice. J Bone Miner Res. 2002 Nov;17(11):2004-8. Department of Neuroscience and Locomotion, Faculty of Health Sciences, Linkoping, Sweden.

Kommentti: Tämä on hyvä tieto sikälikin, koska statiinien käyttö on hyvin yleistä ja moni saattaa pohtia, jos statiini on haitallinen luuston suhteen . Siis statiini vaikuttaa edulliselta luustolle.