https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC4636982/
. Author manuscript; available in PMC: 2016 Dec 1.
Published in final edited form as: Neurochem Res. 2015 May 7;40(12):2583–2599. doi: 10.1007/s11064-015-1581-6
onsdag 28 januari 2026
Kolesterolin kierrätys hermokudoksessa aivoissa. GLYMFAATTINEN SYSTEEMI.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=recirculation+of+cholesterol+in+brain
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28188218/
The glymphatic system is a brain-wide network of channels surrounding brain blood vessels that allows CSF to exchange with interstitial fluid, clearing away cellular wastes such as amyloid β. We observed that, in mice, microinfarcts impaired global glymphatic function and solutes from the CSF became trapped in tissue associated with microinfarcts. These data suggest that small, disperse ischemic lesions can impair glymphatic function across the brain and trapping of solutes in these lesions may promote protein aggregation and neuroinflammation and eventually lead to neurodegeneration, especially in the aging brain.
The glymphatic system, which is a brain-wide perivascular network that supports the recirculation of CSF through the brain parenchyma, facilitates the clearance of interstitial solutes including amyloid β and tau.
...findings indicate that glymphatic function is focally disrupted around microinfarcts and that the aging brain is more vulnerable to this disruption than the young brain. These observations suggest that microlesions may trap proteins and other interstitial solutes within the brain parenchyma, increasing the risk of amyloid plaque formation
ACAT1 , ACAT2 kolesteroli-asyylitransferaasit, kolesteroliestereiden muodostajaentsyymit
.
Review Article
Acyl coenzyme A : cholesterol acyltransferase types 1 and 2: structure and function in atherosclerosis
Rudel, Lawrence L.; Lee, Richard G.; Cockman, Terri L.
Author Information
Current Opinion in Lipidology 12(2):p 121-127, April 2001.
Abstract
Two enzymes are responsible for cholesterol ester formation in tissues, acyl coenzyme A : cholesterol acyltransferase types 1 and 2 (ACAT1 and ACAT2). The available evidence suggests different cell locations, membrane orientations, and metabolic functions for each enzyme. ACAT1 and ACAT2 gene disruption experiments in mice have shown complementary results, with ACAT1 being responsible for cholesterol homeostasis in the brain, skin, adrenal, and macrophages. ACAT1 −/− mice have less atherosclerosis than their ACAT1 +/+ counterparts, presumably because of the decreased ACAT activity in the macrophages.
By contrast, ACAT2 −/− mice have limited cholesterol absorption in the intestine, and decreased cholesterol ester content in the liver and plasma lipoproteins. Almost no cholesterol esterification was found when liver and intestinal microsomes from ACAT2 −/− mice were assayed.
Studies in non-human primates have shown the presence of ACAT1 primarily in the Kupffer cells of the liver, in non-mucosal cell types in the intestine, and in kidney and adrenal cortical cells, whereas ACAT2 is present only in hepatocytes and in intestinal mucosal cells.
The membrane topology for ACAT1 and ACAT2 is also apparently different, with ACAT1 having a serine essential for activity on the cytoplasmic side of the endoplasmic reticulum membrane, whereas the analogous serine is present on the lumenal side of the endoplasmic reticulum for ACAT2.
Taken together, the data suggest that cholesterol ester formation by ACAT1 supports separate functions compared with cholesterol esterification by ACAT2. The latter enzyme appears to be responsible for cholesterol ester formation and secretion in lipoproteins, whereas ACAT1 appears to function to maintain appropriate cholesterol availability in cell membranes.
Aivot ja kolesteroli
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3484857/
Although the brain makes up only 2–5% of body mass, approximately 25% of total body cholesterol resides in the brain (Dietschy and Turley, 2001). Thus, the brain is highly enriched in cholesterol compared with other mammalian tissues: whereas the cholesterol concentration in most animal tissues is ∼2 mg/g tissue, the cholesterol concentration in the CNS is 15–20 mg/g tissue (Dietschy and Turley, 2004).
The majority (70–90%) of cholesterol in the CNS is in the myelin that surrounds axons and facilitates the transmission of electrical signals.
Consequently, cholesterol synthesis in the brain is highest in oligodendrocytes during active myelination and decreases by ∼90% in adults after myelination has been completed (Dietschy and Turley, 2004; Quan et al., 2003).
Nevertheless, cholesterol synthesis continues at a low rate in the mature brain, particularly in astrocytes; in the adult brain, the rate of cholesterol biosynthesis is higher in astrocytes than in neurons (Nieweg et al., 2009).
Transport
The brain operates its own lipoprotein transport system, independent of that in the peripheral circulation (Fig. 2).
Astrocytes produce cholesterol and apolipoprotein E (APOE) that, together with phospholipids, generate lipoproteins that are similar in size to plasma high-density lipoproteins (Boyles et al., 1985).
The secreted APOE acquires cholesterol and phospholipids via the efflux of cellular lipid in a process mediated by one or more of the ATP-binding cassette (ABC) transporters such as ABCA1, ABCG1 and/or ABCG4
The uptake of these lipoproteins by neurons is mediated by receptors of the low-density lipoprotein (LDL) receptor family, such as the LDL receptor, LDL-receptor-related protein (LRP) and APOE receptor 2 (APOER2), that are expressed in neurons and can endocytose the astrocyte-derived APOE-containing lipoprotein particles (Boyles et al., 1989; Herz, 2001b; Posse de Chaves et al., 2000) (Fig. 2).
In this manner, cholesterol is shuttled from astrocytes to neurons (Mauch et al., 2001; Michikawa et al., 2000; Vance and Hayashi, 2010).
The interaction between APOE-containing lipoproteins and these neuronal receptors seems to be crucial for normal neuronal function:
the APOE-containing lipoproteins stimulate synaptogenesis (Mauch et al., 2001), enhance axonal growth (Hayashi et al., 2004) and
prevent neuron death (Hayashi et al., 2009; Hayashi et al., 2007)
prevent neuron death (Hayashi et al., 2009; Hayashi et al., 2007)
Moreover, a role for APOE in nerve repair has been indicated, because APOE synthesis in glial cells increases by up to 150-fold after a nerve injury (Ignatius et al., 1986). APOE therefore seems to be a key player in regulating cholesterol homeostasis and distribution among cells of the brain.
APOE-containing lipoproteins transport cholesterol from astrocytes to neurons. Glial cells, primarily astrocytes, but also microglia, secrete APOE, which acquires cholesterol and phospholipids, thereby forming APOE-containing lipoproteins. These are delivered to neurons where they are endocytosed via cell surface receptors (members of the LDL receptor family). Consequently, cholesterol is delivered to the neurons. Some APOE receptors also function as signaling receptors.
Cholesterol has a remarkably long half-life in the brain (4–6 months in rodents and up to 5 years in humans) (Dietschy and Turley, 2001).
There is a low rate of cholesterol synthesis in the adult brain, and cholesterol cannot be degraded in the CNS, but a steady-state level of cholesterol is maintained in the CNS because a small fraction (0.02–0.4%) of the cholesterol pool is excreted from the brain each day (Dietschy and Turley, 2004).
The conversion of cholesterol to 24-hydroxycholesterol (Fig. 1), by the enzyme cholesterol 24-hydroxylase (CYP46) that is expressed in a subset of neurons (but not in astrocytes) (Russell et al., 2009), represents a major mechanism by which excess cholesterol is eliminated from the brain.
In contrast to cholesterol, 24-hydroxycholesterol can cross the blood-brain barrier, enter the peripheral circulation and be eliminated from the body in bile (Russell et al., 2009).
Studies in CYP46-deficient mice show that at least 40% of the cholesterol that is excreted from the brain is in the form of 24-hydroxycholesterol. Interestingly, however, in CYP46-deficient mice, cholesterol does not accumulate because cholesterol synthesis is reduced by ∼40% as a compensatory mechanism (Russell et al., 2009).
torsdag 24 juli 2025
APOB48 ja APOB-100 apolipoproteiinit
https://www.genecards.org/cgi-bin/carddisp.pl?gene=APOB&keywords=Apolipoprotein,B
ApoB-48 tutkimuksista: ApoB-48 syntetisoituu suolessa. ApoB-100 syntetisoituu maksassa.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/40591354/
MTTP geeni, https://www.genecards.org/cgi-bin/carddisp.pl?gene=MTTP&keywords=MTTP
MTTP (Microsomal Triglyceride Transfer Protein) is a Protein Coding gene. Diseases associated with MTTP include Abetalipoproteinemia and Abdominal Obesity-Metabolic Syndrome 1. Among its related pathways are Plasma lipoprotein assembly, remodeling, and clearance and Cholesterol metabolism. Gene Ontology (GO) annotations related to this gene include protein heterodimerization activity and lipid transporter activity.
MTP proteiini mikrosomaalinen triglyserejä erittävä proteiini ( vaikuttaa suolistossa ApoB48 ja maksassa ApoB100 lipoproteiinieneritystä.
The microsomal triglyceride transfer protein (MTP) is essential for the secretion of apolipoprotein B (apoB)48- and apoB100-containing lipoproteins in the intestine and liver, respectively. Loss of function mutations in MTP cause abetalipoproteinemia.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35931202/
KELCH-12 proteiinin osuus poissuljettu DOI: 10.1152/ajpendo.00219.2025 KLHL12 has been reported to regulate the trafficking of large COPII vesicles from the ER to the Golgi, including VLDL secretion in the hepatoma cells. Lipid absorption in the intestine involves COPII-mediated trafficking of chylomicron in enterocytes. Our findings demonstrate that the deletion of intestinal Klhl12 does not significantly alter systemic lipid levels or body weight under different dietary challenges, suggesting that KLHL12 is not required for lipid absorption and chylomicron metabolism
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/40514653/
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/40514653/
AI
Further Research and Clinical Implications:
- Mechanisms:While the link between ApoB and cancer is becoming clearer, the exact mechanisms by which ApoB influences tumor growth, metastasis, and response to therapy are still being investigated.Clinical Applications:
Individualized Treatment: Understanding
the role of ApoB in cancer may lead to more personalized treatment
strategies, tailoring therapies based on individual ApoB levels and
other relevant factors
måndag 11 juli 2022
Järkyttävät suomalaisdieetit
Löytyi tämän päivän IS-lehdestä.Siiehn aikaan kun olin aloittanut lääketieteenopiskelut ja sitten valmistuttua , 1964-1972 aikoihin , suomalaisia vaivasi korkeat kolesteroliarvot -sellaisia t- 9 välillä olevia arvoja pidettiin tavallisina. vastaavasti sydänverisuonitaudit olivat niin yleisiä, että niiden ongleman laajuutta vain harva käsitti, mutta lääkärikunnassa oli niitäkin joilla oli insikti asiaan ja niin alkoi suomalaisen kolesterolin alnetamisohjelmat ja dietin sekä lääkityksen haku tähän ongelmaan. Anamneeseja otettaessa kysyttiin mm. kanamunien käytöstä ja muusta ruoan sisällöstä, kun verenpaineet olivat sellaista 200/120 luokkaa useilla korkeiden kolesteroliarvojen ja huoon munuaistoiminnan ohella. Vernsokerit olivat myös huilkeita ja diabeteksen käypää hoitoa ei ollut siinä moniuolisessa kaaviossaan kuin nykyisin. Lääkkeetkin olivat hyvin niukkaa kirjoa. Kun havaittiin, että kolesteroli oli molekyyli, jolla oli erikoinen aineenvaihduntansa, johon ravinnon kolesteroliakin tarvittiin noin 300 mg jotta tasapaino tuon jätemolekyylin aineenvaihdunnassa olisi maksimaalisen hyvå- koska se säätyy reseptorivälitteisesti- eli voi säätyä eri suuntiin ulkoisista tekijöistä kuten dieetistä. kolestgerolia tarvitsee joka solu hieman sillä solukalvon rakenne vaatii kolestgerolikerroksen jotta solut ja iho saavat tietyn oikeanlaisen lipiditaspainon ja keho on "vedenpitävä"- ennen vanhaan suomalaisilla oli paljon sitä vanhankansan nimittämää "tihkunaa"- koska ei ollut tavallista käyttää kasvisöljyjäkään, joissa on linoli ja linoleenihappoa, niistä tulee ihoa ja solua korjaavat tekijät.kovien rasvoje osuus oli tietysti suuri verrattuna nykyiseen rasvaäaineiden suositetltuun jakaumaan. Kolesterolin nykyinen suositus vastaa yhden keltuaisen määrää vuorokaudessa. Sen keho pystyy käsittelemään niin ettei metabolia säädy normaalitasosta ääriasemiin endogeenin kolesterolisynteesin suhteen käsittääkseni.
Munuaisillekin löydettiin sopiva proteiinirasituksen taso. Diabeteksessa tosin täytyy ottaa huomioon, että munuaistoiminnalle on eduksi keveänlainen proteiinirasitus. Elimistöhän pystyy syntetisoimaan osan proteiinien rakenneaminohapoista aivan jätetypestä , jota liitetään hiilihydraattiaineenvaihdunnan orgaanisiin happoihin ( sitruunahapposyklin tiettyihin hiiliketjurakenteisiin ja niin niistä tulee perustavia aminohappoja) Osa aminohapoista noin 8 kappaletta 20:stä rakenneaminohaposta nimitetään essentielleiksi, koska niitä saa vain ravinnosta ja niitä pystyy syntetisoitumaan vain kasvikunnassa tai sitten niitä voi saada valmiissa liharuoassa animaalisista rakenteista purkamalla aineenvaihdunnan entsyymien avulla: tietyt eläimet syövät paljon ruohoa ja saavat kasvien valmistamia aminohappoja kuodksiinsa. Yleensä sanotaan nyrkkisääntönä että ihminen tarvitsee proteiinia ravinnossa noin gramman painokiloaan kohti. Jos munuaistoiminta kehnonee, tuota grammaa pienennetään sopivasti munuaisia helpottavaan määrään, esim 0.6 g/ painokilo. Toinen keino helpotaa munuaisia on pitäää hedelmä tai kasvisvälipäiviä, sillä proteiinin tarve aikayksikköä kohden on eri tavalla mitattua kuin esim hiilihydraattienergian tarve. Proteiinin saannin voi laskea esim viikkoa kohden riittäväksi, jos tarkoituksena on pitää painoa ennallaan. proteiinielaatujen vaihtelu on myös edullista keholle: kala joskus, kanaa joskus, hernetta ja papua joskus, pähkinää, siemenravintoa, punaista lihaa harvemmin, itseasiasas kaikissa ruoissa on proteiinia , kasvisruoissakin, sillä proteiini pitää energia-aineet rakenteina: hiilihydraatit ja rasva ovat energiaa ja ne sijaitsevat proteiinirakenteissa kuin astiassa, joten kaikessa ravinnossa on proteiinia siinä mielessä.
Yleensä ravintotaulukot annetaan 100 gramman painomäärää kohden. Esim 100 grammaa kalaa antaa noin 18 g proteiinia. Kalkkuna on aika tiivistä lihaa ja siitä saa proteiinia yli 20 g / 100g. Leivässä on taas noin 7-10 g proteiinia sadassa grammassa.
Jos on verenpainetta ja munuaistoiminta normaalin alakantissa, kannattaa käyttää proteiinnia alle 1 g painokiloa kohden päivässä. Jos painaa 70 kg tuo määrä olisi 70 grammaa. Jos todellakin kokoaa ravinnossaan yhtenä päivänä koko 70 grammaa proteiinia, saa tosiaan katsoa ettei siten ole verenpaineessa heijastumaa, muta paljon voi johtua siitä, miten suolaa. Vähäsuolaisena voi tuollainen 70 gramman proteiinimäärä mennä " verenpaineen huomaamatta" . Toiset tuntevat proteiinilaadut nivelissä. Jos nivelet tuntuvat kipeiltä jonkin proteiinilaaduun jälkeen, kannattaa siirtyä kohti vähäpuriinisia proteiinilaatuja ( maitoproteiinit, kananmunanvalkuainen, tuorejuustot, kasvisproteiinit). Punainen liha on varsinkin nivelissä tuntuva niillä joilla on jotain ongelmaa pyrimidiinipitoisten lihojen sulattamisen kanssa. ( kihti ja artriittijoukko) .
Jaa jaa. Atleeteista kyllä sanotaan, että he voivat käyttää niissä lihaksia kehittävissä (varsinkin rikkovissa) amateissaan suurempiakin proteiinimääriä kuin 1-1,5 grammaa painokiloa kohti, vaan minun on vaikea käsittää, miten ihmeessä munuaiset selviävät sellaisista massiivisista rasitteista. tuo kolesterolikin on varsinainen jätetuote, se ei käyty energiaksi, se on kuin kutistuva rysä, jonka pitäisi mennä läpi kehon suoliston kautta ulos lopulta. Se on tärkeä verkkomainen rakenne, jonka tehtävä on muodostavaa vedenpitävyys iholle. , mutta sitä keho produsoi endogeenisesti kuin baanalta enemmänkin päivittäin kuin yhden kananmunan keltuainen (300 mg) . Tuollainen pieni määrä tarvitaan hillitsemään endogeeniä synteesiä.
Pohdituttaa seuraavavnlainen dieetti: Se on lisäksi matalahiilihydraattinen, millä on vaaransakin. Rasvan määrästä ei mainita. Vvaikea sanoa mitään kun dieettiä ei ole ajettu AIVO-ohjelman läpio se on dieteistien dataohjelma. täällä Ruotsissa. Jos nnoin vähille hiilareille menee, on vaarassa sydämen johtoradan energian saanti. Hisin kimppu.
Nyrkkeilijä Robert Helenius saa osan ravinnostaan kotipihaltaan.
Kilo lihaa kuulostaa varsin suurelta määrältä, kun syöjänä on yksi ihminen ja aikaa ruokailuun on vain vuorokauden verran.
Paperilla näin varmasti onkin, mutta Robert Helenius ei ole kuka tahansa. Kaksimetrinen rautanyrkki on kokemuksen kautta saanut hiottua ruokavalionsa sellaiseksi, että homma toimii ja ruoka maistuu.
– Edelleen se kuuluu ruokavaliooni. Sillä kroppani toimii parhaiten. Päivittäin tarvitsen vähintään 250 grammaa proteiinia. Nauta sopii minulle kaikissa muodoissa, sikaakin syön, ja kanasta en oikein pidä, mutta sitäkin tulee syötyä, luettelee Helenius.
Lumparlandin kauniissa maisemissa, Ahvenanmaalla asuva Helenius elää jonkinlaisessa omavaraistaloudessa, sillä osa ravinnoista kerätään suoraan kotipihasta.
– Meillä on 20 kananmunaa pihassa päivittäin. Talvisin niitä joudutaan ostamaan. Kaikki on luonnollisesti lähiruokaa lihasta lähtien.
Tiu munia ei kuitenkaan riitä edes päiväksi, sillä Heleniuksen proteiinintarvetta täydennetään kananmunilla. Vain hiilihydraattien määrää kontrolloidaan tiukasti.
– On päiviä, jolloin syön 30 kananmunaa kahdessa erässä. Olen jo vuosia mennyt sellaisella puolipaastolla. Hiilareiden määrän täytyy jäädä alle 40 gramman päivässä. Silloin verensokeri ei hypi.
Tuskin kukaan uskoikaan, että kasvisruokavalio siivittäisi isokokoista miestä treenaamaan kovaa päivittäin, tai että saatava ravinto riittäisi palautumiseen.
– Kummeksun hieman sitä, että nykyään promotaan vegeruokavaliota niin paljon. Ei siitä saa tarpeellisia mineraaleja ja vitamiineja. Ihmisten aivopesu on aika kauheaa. Rehut jätän eläimille.
Ruokaviraston julkaisemissa aikuisia koskevissa ravinto- ja ruokasuosituksissa todetaan, että ”lihavalmisteita ja punaista lihaa ei tulisi käyttää enempää kuin 500 g viikossa”. Samoissa ohjeissa lukijoita kannustetaan lisäämään ruokavalioonsa kasviksia. Juureksia, vihanneksia, palkokasveja, sieniä, hedelmiä ja marjoja tulisi ohjeiden mukaan nauttia ”vähintään 500 g päivässä eli noin 5–6 annosta”.
Helenius on asunut Ahvenanmaalla jo vuosia. Hän nauttii luonnon läheisyydestä, eläimistä ja siitä, että on tilaa temmeltää.
– Ahvenanmaalla varmasti pysytään. Ei minulla ole kiire minnekään. Lapset käyvät täällä koulua, ja minulla on oma sali täällä. Kun on pinna kireällä, voi mennä koiran kanssa metsään, ja heti tuntuu paremmalta.
– Lappi voisi olla sitten eläkkeellä sopiva paikka. Siellä voisi mennä metsään yksin moneksi päiväksi ilman puhelinta, Helenius maalailee.
Prenumerera på:
Kommentarer (Atom)